Itse en koskaan lukenut lapselleni tätä Swanin kirjaa.
Minkälaisia satuja olette itse lukeneet ja onko tämä kellekään tuttu.
Hanne
sunnuntai 1. elokuuta 2010
Satukirja
Selailin vanhoja lastenkirjojani.Silloin 50- ja 60- luvulla ei paljon värikuvia käytetty.Kaikki kuvat olivat melkein mustavalkoisia tai väritettyjä. Eräs satukirja on erityisesti jäänyt mieleeni. Se on Anni Swanin kirja: Satuja. Sen on kuvittanut Rudolf Koivu ja Marita Wendelin, eli hyvin kuuluisat kuvataiteilijat siihen aikaan. Pidän heidän kuvistaan, mutta en tiennyt että he ovat tällaisiakin tehnyt.
Mielestäni kuvat ovat todella pelottavia pienille lapsille. Muistan vieläkin sadun missä kuolema yritti viedä nuoren tytön äidin sydämen liekkiä. Se on täytynyt olla silloin todella pelottavaa, koska se on jäänyt pysyvästi mieleeni.
Itse en koskaan lukenut lapselleni tätä Swanin kirjaa.
Minkälaisia satuja olette itse lukeneet ja onko tämä kellekään tuttu.
Hanne
Itse en koskaan lukenut lapselleni tätä Swanin kirjaa.
Minkälaisia satuja olette itse lukeneet ja onko tämä kellekään tuttu.
Hanne
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hei! Meilläkin oli sama kirja kotona, vaikka olenkin vasta kolmekymppinen. Taitaa olla vieläkin hyvässä tallessa äidin kirjahyllyssä. Hyvin muistaa nuo kuvat vieläkin, kaikessa synkkyydessään kuitenkin hyvin kiehtovia ja mielikuvitusta ruokkivia.
VastaaPoistaKaunista sunnuntaita!
Olen kanssasi samaa ikäpolvea ja muistan kyllä kirjan, tosin kirjastosta lainattuna. Wendelin ja Koivu kuvittivat monia lastenkirjoja uransa aikana. Wendelin tunnetaan vaan paremmin postikorteistaan ja Kotilieden kuvittajana.
VastaaPoistaOnneksi en ole noihin kirjoihin koskaan törmännyt, vaikka tunnettujen tekijöiden teoksia ovatkin. En kyllä lukisi enkä näyttäisi tuollaisia kuvia lapsilleni, ovat niin julmia. Kauheaa kun vielä jäävät pelottavina lapsen mieleen. Muutenkin tv:stä ja lehdistä näkyy maailman pahuutta ihan riittävästi. Nykyään lastenkirjat ovat mielestäni tosi hyviä ja monipuolisia kivoine kuvineen ja opettavaisine tarinoineen.
VastaaPoistaMukavaa sunnuntaipäivää!!
Hui miten pelottava kirja.Muistan silloin kuuskyt-seitkytluvulta että meillä olisi ollut Hanhi-emon satulipas,ainakin.Vähän meillä oli satukirjoja.Sitten kouluikäisenä luettiin tietenkin viisikkoa,seikkailujen sarjaa,neiti etsivää jne.
VastaaPoistaAsuimme kouluaikaan käytetyn tavaran liikkeen vieressä,sieltä paljon ostettiin kirjoja.Ja ne ovat vielä tallella.
Mukavaa viikkoa.
Minäkin muistan tämän kirjan, vaikka luin sen omassa lapsuudessani 80-luvun alussa. Kuvat olivat pelottavia, mutta turvallisella tavalla. Jotenkin koen, että kirjojen avulla pelkojen käsittely on turvallisempaa kuin vaikkapa television. Silti en näyttäisi näitä kuvia vielä omille lapsilleni (molemmat alle 5-vuotiaita).
VastaaPoistaMeillä luetaan paljon lastenkirjoja, myös satuja. Astrid Lindgren on eräs koko perheen yhteinen suosikki, mutta skippaan kyllä kaikki kuolemaa käsittelevät sadut ainakin toistaiseksi.
Mukava päivityksen aihe, tuo paljon muistoja mieleen!
Kiitos teille kaikille ihanille blogiystäville kommenteista.♥♥♥
VastaaPoistaKirjoittaessani ajattelin, että mahtaakohan tulla yhtään kommenttia, kun aihe eroaa niin paljon muista postauksista, mutta kiva kun joitakin kiinnosti.