Viimeisiä tunteja heinäkuustakin jäljellä.
Pikku hiljaa luonto hiljenee valmistautuen syksyyn.
Nyt jo pikkulintujen laulu on vähentynyt huomattavasti.
Eilen yllätyin iloisesti, sillä kuulin heinäsirkan sirittävän. Oli ensimmäinen kerta tänä suvena.
Tuli osoitettua ettei kuulo ole vielä täysin mennyt, kun senkin äänen erotti.
Ensimmäinen polttiainenkin pisti ja koska olen allergisoitunut niille olemattomille otuksille,puolen päätä turposi.
Mies tuumasi, että nyt alkaa emännän pirtissä olo aika.
Luonnossa on mukava liikuskella ja jos sattuu olemaan kamera mukana voi ikuistaa näkemänsä.
Kuvaa voi katsoa monella tavalla antaen mielikuvituksensa laukata, kuten lapsena, kun pilviä katsoessa, yritti löytää niistä erilaisia hahmoja.
Tässä voisi olla vaikka hirven pää...
Karhu uinuu.
Ihanaa alkavaa elokuuta kaikille♥