Voi miten nopeasti tämä aika kiitää, tuntuu kuin ei ehtisi mitään. Perjantai oli kyllä ennätys kuuma päivä töissä, lämpöä noin 30 astetta sisällä. Vesi vain valui pitkin selkää. Huh mitä helteitä meillä on ollutkaan. Tämän kesän muistaa varmaan loppuikänsä, ellei näitä ole useampiakin tulossa.
Viikonloppuna oli mieheni siskojen ja heidän serkkujen tapaaminen. Oli mukava nähdä muutoinkin kuin aina vain hautajaisissa. Kokoonnuimme serkuksien isien lapsuudenkotiin tervetulokahville. Sieltä ajoimme mökkimme kautta Ruoveden hautausmaalle ja sitten kanoottipurjehtioiden pirtille. Söimme, saunoimme ja muistelimme menneitä. Mieheni veli, joka oli koko idean takana, oli järjestänyt tietokilpailun ja muuta yhteistä tekemistä.
Ilotulituskin oli järjestetty, se tosin tuli mahdottoman ukkosmyrskyn ja salamoinnin muodossa.Kiitos kaikille ja erityisesti Ramille, että saimme viettää mukavan päivän yhdessä♥
Piipahdin eilen , perjantaitakin tuskaisemman työpäivän jälkeen Marjamäen pajutilalla, jonne oli avattu se "valkoinen koti" näyttely. Se oli jälleen aivan upea.
Oli jo melkein sulkemisaika, joten en käynyt kuin tässä talossa. Myöhemmin illan jo pimetessä alkoi Orivedellä varsinainen ukonilma. En ikinä ole nähnyt niin mahtavaa salamointia. Piha oli välillä kuin valonheittäjillä valaistu. Olin hetken terassilla katselemassa sitä, mutta kun metsänlaidalta kuului kova räsähdys tulin kiireesti sisälle. Aamulla huomasin että sieltä oli puu katkennut. Täytyy myöntää eetei ole mukavaa olla sellaisella ilmalla yksin kotona.
Mukavaa viikon alkua kaikille♥
teillä on ollut mukava kokoontuminen!
VastaaPoistauseinhan vain ne hautajaiset kokoavat suvun yhteen...
olisipa kiva nähdä tuo valkea koti,
jotain tuttuakin sieltä löysin:)
meilläkin edellinen yö oli karmea kokemus, tunteja kestävä ukkosmyrsky riepotteli pihamaata ja
pelkäsin puiden kaatuvan talon päälle:(
toivottavasti nyt tulee rauhallinen yö?
leppoisaa uutta viikkoa sinulle,
yöterkuin
päivi
Kiitos Päivi kommentistasi, oli se kyllä aika myräkkä, mutta hengissä selvittiin. Tuollaisina hetkinä huomaa miten pieni ihminen on, kun isommat voimat jyllää:)
VastaaPoistaLähisukutapaamiset ovat mukavia ja kiva, jos vielä joku jaksaa niihin ohjelmaakin järjestää! :)
VastaaPoistaTuo valkoinen koti-näyttely Marjamäellä on kyllä kaunis. Harmi, kun meiltä on sinne niin hirveästi matkaa.
Kiva, kun laitoit siitä kuvia esille, niin pääsin näkemään millaista siellä on.
Melkoiset ukkosmyrskyt oli täällä meilläkin ja ihan suorastaan pelkäsinkin, kun niin kovasti salamoi ja jyrisi.
Teillä oli mukava tapaaminen mukavissa merkeissä:)
VastaaPoistaEipäs ole tullutkaan käytyä pitkään aikaan Marjamäen pajutilalla. Viimeksi käydessäni ihastelin juuri tuon vanhan keittiön tunnelmaa pitseineen, aivan ihana!
Viime aikoina on kyllä ollut kovia myräköitä, itse en ole niitä kauheimpia nähnyt, huh onneksi!
Oikein mukavaa loppuviikkoa!:)
Kiitos jälleen kauiista sanoistasi, jotka aina lämmittävät mieltäni!:)
Oi,että kun on kaunista! <3
VastaaPoistaKiitos ihanista kommenteistanne, vaikka harvakseltaan tätä blogia päivittelen. Jotenkin on työpäivän jälkeen niin uupunut, ettei jaksa edes konetta aukaista ja aika paljon on ollut iltoja jolloin olen ollut vasta yhdentoista jälkeen kotona.
VastaaPoistaheippa mami täällä.
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJahas, otetaan uudelleen kun edellinen viesti katosi jonnekin digisfääreihin. Kiitokset vinkistä, täytyispä ittekin käydä tuolla Pajutilalla katsastamassa valkoinen talo. En olekaan hetkeen siellä käynyt.
VastaaPoistaSalamointia on kyllä piisannut. Meillä iski salama viime viikonloppuna tien toisella puolella olevaan omakotitaloon ja poltti päreiksi - se pisti hiljaiseksi. Maanantaina töihin mennessä oli työpaikan katto viikonlopun ukkosten jäljiltä mutkalla puun kaaduttua talon päälle. Hurja mitä kaikkea ukkonen voikaan saada aikaan. Toivottavasti jatkossa pysyy tuo ukkostaminen vähän "kevyemmissä" vahingoissa.
me pidetään nyyttikestejä serrkujen kanssa
VastaaPoista