torstai 31. tammikuuta 2013

Jotain ihan muuta

Onko sinullakin ITTVH !?!?




Jos olet ihmetellyt, miksi pyörin kuin väkkärä useimmiten, niin vastaus tulee tässä: vähän aikaa sitten minulla havaittiin ITTVH -  Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö. Diagnoosin jälkeen kaikki selvisi.

Näin se ilmenee:
Päätän pestä autoni. Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postit eteisen pöydällä. Päätän selata ne läpi ennen autonpesua. Tarkistan samalla postin vieressä olevat kutsukortit. Lasken autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on eteisen pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä. Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Sitten tajusinkin, että samalla kun vien roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon. Otan postimerkkiliuskan esiin pöytälaatikosta ja huomaan, että jäljellä on vain yksi merkki. Lisää postimerkkejä on työhuoneeni pöytälaatikossa, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on hieman lämmennyt ja päätän viedä sen jääkaappiin. Matkalla jääkaapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelin, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua kun siinä samassa huomaan TV:n kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle. Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden. Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi: autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu, roskista ei ole tyhjennetty, lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla, kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi, en löydä television kaukosäädintä saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimeni.
Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt. Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua, mutta ensin tarkastan sähköpostini...

ÄLÄ NAURA! Jos et vielä tunnista tästä itseäsi niin voit olla varma, että sekin päivä tulee....ehkä nopeammin kuin arvaatkaan!

VANHENEMINEN ON PAKOLLISTA,
AIKUISTUMINEN ON VAPAAEHTOISTA,
ITSELLEEN NAURAMINEN ON TERAPEUTTISTA!

Tämä, hyvin tutun tuntuinen tarina löytyi pienestä paikallisesta lehtisestä taannoin. Löydän tästä paljon itseäni.
Tuntuuko tutulta?
Terkkuja kaikille ♥!
Hanne

46 kommenttia:

  1. Ihan tuttua huttua :D
    Siks päätinkin istahtaa alas, pysyä tässä - ja olla huomenna paljon pirteämpi? Ja kaikki yhtä hukassa....

    VastaaPoista
  2. Moi Pepi, joo sohvallakin mä löffään ja katselen Siken ruoanlaittoa ja otan iisisti:)

    VastaaPoista
  3. Tuntuu tutulta varsinkin kun pihalla puuhastelu alkaa. Tein aiheesta joskus postauksenkin: Puutarhadementiaa. En silloin tiennyt tätä "oikeaa" diagnoosia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Cheri, tuo puutarha on just vastaava paikka, jossa nyppii kaikkia sieltä ja täältä, kun voisi tehdä yhden kohdan valmiiksi.
      Pysyisi työkalutkin paremmin tallessa:)

      Poista
  4. Kyllä se joskus vähän tuollaista on, mutta tuossa "litaniassa" tipahdin jo kyydistä, ennen kuin olin lukenut loppuun... mutta ei, en naura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marru, ajatuksen kanssa sain minäkin sen lukea, että mukana pysyi.

      Silti osa tuosta on kyllä tuttua. Sitä tekee ja toohottaa, mutta illalla huomaa, että on tehnyt aivan muuta kuin sitä mitä oikeasti oli tarkoitus:)

      Poista
  5. No eihän tälle voinut olla nauramatta, pakostakin hymy karkas kohti korvia:) Jotakin tuttua tuossa kyllä tavoitin;) ja komppaan mukana - itselleen nauraminen on todella terapeuttista.
    Kiitos nauruista, tekipä hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi asiat eivät vielä ole noin hullussa jamassa.
      Myönnän kyllä itsekin hyppivän kesken toisen homman tekemään aivan muuta. Sitä vaan huomaa jotain, mille täytyisi tehdä jotain ja kierre on valmis:)

      On hyvä osata nauraa myös itselleen:)

      Poista
  6. Hih, kuulostaa jo vähän tutulta ja pahenee koko ajan.

    VastaaPoista
  7. Hih, kyllä sitä löytyy täältäkin. Ja muitakin kirjainyhdistelmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sarppu, meillä naisilla taitaa vain olla taipumus huomioida kaikki asiat ympärillämme ja lisäksi reagoimme kaikkeen herkemmin kuin miehet:)

      Poista
  8. Oikein tutulta tuntuu, mukava tietää että on tämä on yleisempääkin ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Riita, ei tuo niin vieraalta minustakaan tunnu:)

      Poista
  9. Tuohan oli ihan kun mun päivä...:) Kiitos Hanne hymy huulilla tuota luin.

    VastaaPoista
  10. Kuulostaa tutulta, ja mä koen olevani vielä melko nuonri (30v.) joten taitaa olla melko valoisa tulevaisuus mulla :D
    Mutta ehkä mä vähän syytän mun rakkaita lapsia. Väliin on huonoja öitä ja muistettavaa on ihan liikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit olla huoleta, ehkä tämä kaikesta yhtaikaa huolehtimen kuuluu meille naisille.
      Ilman sitä taitoa, olisi mahdoton hallita työä, kotia ja kasvavia lapsia:)

      Poista
  11. Tunnistan jotakin tuosta, mutta en pääse ihan noin pitkälle. Olen menossa pesemään kph:n lavuaaria, mutta sitä ennen puhdistan liesitason. Lähden kohti kylpyhuonetta, mutta pysähdyn halliin ja katson työhuoneeseen, päätän tarkistaa sähköpostit ja palaan halliin. Ihmettelen mihin olinkaan menossa, en muista. Jatkan olohuoneeseen ja istun lukemaan lehteä. 15 minuutin kuluttua muistan, että minunhan piti pestä lavuaari. Teen sen heti. Eikö näytä jo aika pahalta, hyvä, että sille on diagnoosi ITTVH.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Arleena, ehkä tällainen poukkoilu on ominaista meille naisille. Pystytään tekeen monta asiaa yhtäaikaa, vai pystytäänkö?
      Miehethän eivät edes huomaa, jos kotiin on ostanut jotain uutta. Kulkevat kuin ravihevoset silmäkaput päässä:)

      Helpottaa, kun on oikein diagnoosi tähän vaivaan:)

      Poista
  12. Vastaukset
    1. No, mutta siis miespuolisellakin, vaikka olen ajatellut, että miehet eivät noteeraa juurikaan mitään<3

      Poista
  13. Hih, ihan sama juttu täällä! Et ole yksi :D Mä vaan usein vetoan siihen, että mä olen vaan supertehokas, multitasking-tyyppi. Vie mennessäs, tuo tullessas- tyyllin, jos muistaa :D

    Iloista viikonloppua tästä huolimatta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Micu, niitä supertehokkaitahan me olemme, ainakin välillä tuntuu siltä.

      Tällaiset harmaat päivät ovat kyllä niitä, jolloin ei oikein mitään saa aikaiseksi. Joskus on hyvä vaan olla:)

      Poista
  14. Ihana tarina...tai no, ihana ja ihana...Tunnistin tuosta äitini ja olen varma, että vielä se päivä tännekin koittaa ;) Sillä nyt jo sen suuntaisia merkkejä on ilmassa ;)
    Hyvää viikonloppua Hanne! <3

    VastaaPoista
  15. Hanne, minulla on tasan tarkkaan just tämä!

    Ei yhtään naurata, mutta jos saan nyt sanoa, niin lainaan erästä kuuluisaa lastenkirjailijaa, jolta 90-vuotissyntympäivänä toimittajat kysyivät, että 'miltä nyt tuntuu?' vastaus: "Vanheneminen on pelkästää paskamaista." Siri Hustvedt sanoi taas jotenkin niin, että 'ei tässä ikääntymisessä muuten mitään, mutta kun kroppa pettää.'

    Tämä asia tuntuu kyllä minulla laajemminin, sillä kaipaa täydellistä rauhaa, kun luen tai kirjoitan. Onneksi on kaksikerroksinen talo ja kodin ainoa televisio on alakerran takkahuoneessa ja tämä toimisto/kirjasto ylhäällä.

    Mukavaa vikonloppua kaikesta huolimatta;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Leena, tuo on se toinen harmin paikka. Kävin eilen Kalevalaisella jäsenkorjaajalla ja se tuntuu aina niin hyvältä. Keho kiittää:)

      Helpompi on kirjoittamiseen keskittyä, kun on rauhallisen hiljaista. Musiikin kuuntelu ei minua silti haittaa, sillä aina on radio päällä. ei sitä varsinaisesti kuuntele, mutta antaa pientä taustaääntä.

      Samoin sinulle♥

      Poista
    2. Ymmärsithän nyt, että etsin myös koko päivän silmälasejani, kirjaa, josta pitää tsekta yksi asia, toista kirjaa, jossa on maan mainio ruokaohje, käyn postilaatikolla ja aloitan avata kirjeitä ja laskuja, mutta sitten pesukone jo ilmoittaakin, että se on tehnyt työnsä, lähden alakertaan pyykkiä ripustamaan, kun muistan, että lupasin soittaa äidille ennen puoltapäivää, lähden ylös, mutta en löydä puhelintani, meilaan R:lle, että soittaa minulle, jotta löydän sen, mutta sitten muistakin pyykit ja lähden takaisin alas, matkalla huomaan kellarin oven ja muistan, että pelakuut pitää kastella, lähden noutamaan vettä, mutta samalla huomaan, että leivinuunin pellit voi jo kohta sulkea ja alan kähjätä pesää....

      Kun ilta vihdoin saapuu, olen todella väsynyt;-) Minusta R. teki suuren erehdyksen ottaessaan kahdet silmälasit, joista toiset koneelle ja toiset muuhun. Kun hän suvella jää liike-elämstä pois, voin aivan nähdä, miten paljon häneltä kuluu aikaa vain lasiensa etsimiseen...

      Samassa paatissa istutaan, mutta kuka laittoi tähän liian ison koneen, sillä vauhti on valoa nopeampi.

      Poista
  16. Mulle saattaa vielä sattua jotain vahinkoja matkalla, yleisin on ruuan palaminen kattilan pohjaan...mutta kyllä tää kodista huolenpitäminen on sellanen ketju, ai niin toi, no tehdään se ja toi ja toi, ainiin mitä olinkaan tekemässä....

    VastaaPoista
  17. Kylläpä kuulostaa tutulle! Joskus tuntuu, että kotona vaan kävelee piippua ympäri ja yrittää muistella mitä oli tekemässä. No, ainakin kertyy päivän aikana askeleita mittariin. Onneksi nyt sain diagnoosin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on muitakin kohtalotovereita. Mukava on sängyssä hymyillä, kun mietti, että mitähän mun oikeasti piti tänään tehdä ja mihinkä sitä oikein sitten johkaannuin.

      Poista
  18. Tämä tuntui NIIN tutulta :) <3

    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
  19. Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko tunnustuksesta! Lähetän sen mielelläni eteenpäin:)

      Poista
  20. Voi ei!!! Ihan kuin minä! Mitä minä olen 7-kymppisenä kun olen tuollainen jo nyt...? Uskomatonta miten kuulosti minun päivältäni! :) Vertaistuki on paras tuki, vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei PiiaS ! Tuota olen minäkin kauhistellut, mutta onneksi meitä on muitakin samanlaisia:)

      Poista
  21. Kyllä vain minäkin tunnistan itseni...olen itseasiassa ollut koko elämäni tuollainen! äähpuuh... :D

    VastaaPoista
  22. Hih...Luulin jo että tuo tauti on vain minussa, mutta se onkin aika yleistä kun näitä kommentteja luin;) Ihana postaus, nyt helpotti:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mammeli !
      Onneksi tuntuu olevan melko yleistä naisilla:)

      Mukavaa sunnuntaita!

      Poista
  23. Hah hah! Saavuin tänne Leenan linkistä. En ole edes neljääkymmentä ja tunnistin itseni niin hyvin. Minä selitän tätä miehelleni vie mennessäs tuo tullessas ohjeen- aiheuttamana ympäripyörimisenä. Tätä talosta kun ei tuomiset ja viemiset lopu. Etenkin kun kukaan muu ei ota kyseistä ohjetta kuuleviin korviin ja hoitavat vain sen yhden asian kerrallaan. Saaden jotakin loppuun. Minulla taas pyörii vähintään parikymmentä asiaa samaan aikaan, mutta valmistumisen kanssa onkin sitten vähän niin ja näin.

    Toivottavasti tila ei kovin pahene vuosien myötä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mine, noin se minullakin menee. Asioiden äkkinäinen valmiiksi saattaminen on niin ja näin.

      Poista
  24. Minäkin löysin selvästi tuon ITTVH:n oireita,jos nyt tarkoin ajattelen..

    VastaaPoista
  25. Voi, tuo muistuttaa ihan äiti-syndroomaa... ja minä kun luulin jotenkin paranevani, kun lapset kasvavat. ;-)

    VastaaPoista

♥LÄMPIMÄT KIITOKSET KOMMENTEISTA♥