Kevättä kohti ollaan menossa, vaikkei sitä vielä oikein huomaa, kun katsoo ikkunasta ulos.
Päivät ovat jatkuvasti harmaita ja synkkiä. Valoisan ajan pidentyminen kyllä jo erottuu. Mitä se olisikaan jos aurinko paistaisi edes hieman:)
Kohta kaupoista voi jo bongata ensimmäiset helmililjat ja leinikit. Siemenluettelot kolahtavat pian postiluukusta ja niitä selatessa ajatus onkin jo kesässä:)
Joulun alusviikolla maalasin kauan silmään ottaneen esineen valkoiseksi. Nyt se sulautuu seinään huomattavasti paremmin. Tuonkin olisi voinut tehdä jo aikoja sitten. Ei tarvittu kuin hieman valkoista ja mustaa askartelumaalia ja tulos oli tämä:)
Ennen se näytti tällaiselta:
Mitenkä voi joskus asioihin tarttuminen ollakin noin pitkäpiimäistä. Maalaushommissa en ole läheskään yhtä ripeä kuin Punatukkablogin Pepi. Häneltä kaikki käy suit sait:)
Huomenna olisi vielä työpäivä, mutta sitten menemmekin pitkästä aikaa mökille, ihanaa.
Nyt voi mennä vaikka metsään kävelemään, kun lumi ei ole esteenä. Jos löytäisi sieniä???
Mukavaa viikonloppua!
Onnistunut tuunaus!
VastaaPoistaOikein mukavaa mökkeilyä :))
Kiitos Marru!
PoistaKaunis tuli värin vaihtuessa valkeaksi.
VastaaPoistaNiin on, metsästä vois saada tosiaan vaikka suppiksia vielä, ei ole lunta juurikaan.
Hyvää viikonvaihdetta.
Kiitos Seijastiina!
PoistaMuutaman suppiksen löysin, mutta olivat hieman yli-ikäisiä:)
Tulipas siitä hieno! Ehdottomasti parempi! :) Mukavaa mökkeilyä!
VastaaPoistaKiitos Anne!
PoistaMökkeilty on ja nautittu pihasaunan löylyistä oikein vihdan kera:)
Kyllä kannatti maalata..:) Aivan ihana olohuone!
VastaaPoistaKiitos Irmastiina!
PoistaIloa uuteen vuoteen!
VastaaPoistaNiinpä, jotkut hommat eivät vain heti nappaa tekemään, mutta sitten kun on viimein saanut jotakin aikaiseksi, niin se ilahduttaakin kaksin verroin.
Hei Nina, näin se juuri on.
PoistaSitä vaan joskus kyllästyy omaan saamattomuuteensa.