keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Ihania muistoja

Vanhoja muistoja tulvahti mieleeni, kun löysin kouluaikaisen muistovärssykirjani. Siihen liimailtiin ihania kiiltokuvia ja pyydettiin ystäviä kirjoittamaan muistovärssy. Yleensä käytettiin lyijykynää tai mustekynää kirjoittamiseen, sillä kuulakärkikynä yleistyi vasta 60-luvulla Suomessa.
Värssyt olivat iloisia, mutta paljon oli myös vakavamielisiä jopa uskonnollisia.
Itseoikeutetusti ensimmäisen värssyn kirjoitti oma äiti.
Kaikkien käsiala ei vielä ollut kovin hyvää, mutta pääasia oli vilpitön yritys.
Jotkut intoutuivat kirjoittamaan useamminkin:)
Opettajakin sai  kirjoittaa oman värssynsä. Oli aina jännittävää nähdä, mitä hän kirjoitti kunkin muistokirjaan.
Oman isoäidin värssy oli myös äärimmäisen tärkeä.
 
Itse muistikirja ei todellakaan ollut mikään kaunistus. Kannet olivat hyvin pelkistetyt ja ilme oli muutoinkin vaatimaton. Nykyään kaikki lasten ja nuorten vihot ja muistikirjat ovat niin kauniisti koristeltuja päälikannesta lähtien. Onneksi kauniita kiiltokuvia myytiin muutamalla pennillä.
Minkälaisia muistoja nykyajan lapsille omasta lapsuudestaan mahtaa jäädä?
Käsinkirjoitus on kohta muisto vaan. Tekstarit korvaavat nykyään  viestinvälityksen. Lelut muutetaan kirpparilla rahaksi kuin myös käytetyt vaatteet.
Ennen saattoi löytää tutun vaatteen räsymaton raidoista  tai jos hyvin kävi, niin vintin kätköistä.
Itselläni on tallessa lapsuuteni nukkeja, nukkekodin huonekaluja, yli sata paperinukkea, Tammen kultaisia kirjoja, kuten Laivakoira Turre ja Maalarikissat, Hiawatha, pieni intiaani, Mikä minusta tulee. Aivan ihania kaikki.
Oletko sinä säilyttänyt muistoja lapsuudestasi?

19 kommenttia:

  1. Ihana muisto ♡
    Meillä on aika paljon pojitten leluja vintillä säilössä, sekä koulu vihkoja/kirjoja ja siellä saavat ollakin... pitää niitä muistoja heillekin jättää :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marru, niin minustakin!
      Poikani melkein kaikki lelut ja kirjat ovat tallessa, samoin vauvaikaisia vaatteita ja äitini kutomia puseroita ja nuttuja löytyy hyvästä säilöstä. Ehkä olen keräilijä luonne:) Omakotitalossa on onneksi tilaa jemmata vanhoja tavaroita, mikä ei onnistuisi kerrostaloasunnossa:)

      Poista
  2. Aivan ihana postaus ♥
    Justiin meillä töissä näyttely : Vanhoja kouluaikaisia muistoja.
    Minusta tuttu tuo maalarikissat kirja ainakin.
    Olen muuttanut paljon ja paljon on muistoja matkan varrelle jäänyt, mutta jotain löytyy, myös muistokirja, mutta siinä ei ole kiiltokuvia,, vaikka oli minulla sellainenkin.
    Valokuvia on luokkakavereista yhdessä ja siinä se opettaja :)
    Ja jokunen kortti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Seija!
      Paljon olen minäkin muuttanut elämäni aikana, mutta onneksi joitain muistoja on mukana kulkenut. Kaikki valokuvat ovat tietenkin tallessa ja paljon kortteja:)

      Poista
  3. Minulla leluista ei ole säilynyt, kuin ensimmäinen nalleni, mutta muistokirjoja on kaksi ja kaikki vanhat kiiltokuvat...kovin on saman näköinen tuo sinun muistokirjasi, kuin minunkin...jopa nimeä myöten. Kerron sen näin meidän kesken...:DD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irmastiina!
      Minulla on kaksi nukkea tallella, muut ovat hävinneet matkan varrella myös rakas nalleni.
      Nuo taisivat olla ainoita myynnissä olevia. Sain tuon joululahjaksi mummulta.

      Poista
  4. Nuo muitokirjat ovat ihania, minullakin on muutama kirpparilta talteen poimittu. Itsellänikin on tietysti ollut tuollainen, mutten muista onko se tallessa. Aika paljon on säilynyt leluja lapsuudesta ja vaatteitakin jonkin verran, nalle ja leikkihevosia ainakin. Perheemme asui aina samassa talossa, vintti ja varasto olivat oikeita aarreaittoja. Kun veljeni kanssa jouduimme aikoinaan tyhjentämään talon oli pakko heittää aika paljon ihanuuksia poiskin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Cheri! En olekaan kirpparilla törmännyt noihin kirjoihin. Olisi varmasti mielenkiinoista saada käsiin ,jonkun tuntemattoman vanha värssykirja:) Lelut ja vaatteet ovat ihania muistoja, sillä ne ovat niin erilaisia mitä nykyään.
      Harmi, että minulla muutoissa on tavaraa hävinnyt tai jäänyt jonnekin.
      Tytär myi kaikki vanhat lelunsa ja kirjansa kirpparilla vuosia sitten. Pojan tavarat ovat meillä varastossa, sillä itselleen hän niitä ei vielä ainakaan halua, mutta ehkä joskus:)

      Poista
  5. Ihan samanlaisia värssyjä ja kiiltokuvia löytyy munkin vihkosta ja käsialatkin on hyvin samanlaisia. Ja kannen takaosaan oli joku kirjoittanut "Kun lehdet putoo ja kannet jää niin kansissa säilyy muisto tää!"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Allu!
      Käsiala oli vielä hakusessa monella, vaikka kaunokirjoitusta harjoiteltiin useasti.
      Muistan itsekin tuon värssyn, mutta minulla sitä ei ollut:)

      Poista
  6. Aika hauska yhteensattuma, sillä muutama viikko sitten katsoin omia kiiltokuvakirjojani pitkästä aikaa! Niistä löytyy mummojeni, tätieni sekä serkkujeni kirjoittamia värssyjä ajalta, jolloin olin alle kouluikäinen (1970-luvun alkupuoli). Yksi sama värssy kuin sinulla on löytyy myös omasta kirjastani.

    T. Sari Puumulista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sari!
      Mukava kuulla, että muillakin on kiiltokuvakirjat tallessa, sillä silloin lapsuudessa ne olivat suuria aarteita.
      Päiväkirjojakin minulla on varmasti kymmenkunta tallessa. Vielä en ole niitä lukenut, mutta ehkä joskus on aikaa ja uskallusta niiden lukemiseen.

      Poista
  7. Ihania arvokkaita muistoja. ♥ ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sylvi!
      Elämää täytyy elää päivä kerrallaan ja siinä hetkessä, mutta joskus on mukava muistella menneita:)

      Poista
  8. Mukava, että olet säilyttänyt muistoja. Ne tulivat myös mieleeni kun luin muistikirjaasi.
    Minulla on muutamia valokuvia, mutta ei leluja eikä sitä kiiltokuvakirjaakaan. Leluilla ovat leikkineet nuoremmat sisarukset ja ne on kai hävinneet loppuunkulutettuina lopullisesti. Harmi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Arlena!
      Sisarusparvessa kaikki on yleensä yhteistä eikä mikään ole ikuista, joten silloin muistot ovat vain omassa mielessä.
      Olen ainokainen ja siksi on leluja jäänyt säästöön vaikkakin vanhempieni erossa, joitain tavaroita katosikin.

      Poista
  9. Jotain minullakin on tallessa lapsuudesta. Värssykirja on kadonnut, annoin sen joskus heikkona hetkenä siskontytöille.
    Barbi 70-luvun alusta on tallessa ja nukke jonka sain 3-vuotiaana 50 vuotta sitten. Yksi mekko ja mumman tekemä saunatakki ovat myös tallessa:)

    VastaaPoista
  10. Välillä on hauskaa, kun löytää jotain vanhoja juttuja. Mulla on tallessa pari kirjevihkoa joihin kirjoiteltiin kavereiden kanssa ja on mulla joku oma päiväkirjakin tallessa, tosin se ei oo kun 11v vanha. Siinä on vaan sellaisia juttuja mitkä laittaa naurattamaan ettei sitä edes aina viitsi lukea :D.

    VastaaPoista

♥LÄMPIMÄT KIITOKSET KOMMENTEISTA♥