Tunnustus

Sain tämän ensimmäisen tunnustukseni Jaanaelinalta http://www.aikaontaikaa.blogspot.com  blogista.
Tuhannet kiitokset, ihanaa että olet blogiystäväni♥. Tuntuu mukavalta kun joku huomioi , varsinkin kun tämä minun bloggailu on aika alkuvaiheessa.
Sitten se visaisempi osio, tämä kun pitäisi lähettää eteenpäin joillekin ihanille blogeille,
mutta kun niitä on niin paljon.

Tunnustuksen annan:

♥Titin blogiin  tittiliini ,jota olen seurannut jo vuosia ja josta sain myös innostuksen oman blogini aloittamiseen. Titin kirjoitukset koskettavat ja hänen käsityönsä ovat upeita,
siitä kiitos!
♥Toisen tunnustuksen annan Wilhelmiinan  blogi kotiliesi, jota olen seuraillut ennen omani aloittamista.
Ihailen hänen kauniita käsitöitään ja ideoitaan.
♥Kolmas tunnustus Ninalle  hahtuvan heijastusblogiin,pidän hänen askartelu ideoistaan ja kauniista kuvista.
♥Neljännen tunnustuksen haluan antaa Soilelle.sisustus ja sepustus blogiin.
Hän on niin ahkera kirjoittaja ja hänellä on mielenkiintoisia aiheita käsiteltävänään. Bremenin matkakuvaus oli niin hyvä, että sen mukaan kuka tahansa uskaltaa lähteä Saksaan ostoksille. Kiitos!


Mielelläni antaisin  tunnustuksen myös ESSUNTASKULLE ja VANHANLUMOISSA blogeihin joissa usein vierailin, kun ne olivat kaikille avoimia, silloin minulla ei ollut omaa blogia, enkä arvannut kommentoida anonyyminä. Jos joku on ko. blogien lukija, kiittäkää myös heitä ihanista blogeistaan.

Tämä olikin visainen postaus, oli niin paljon uutta asiaa tehtävänä, mutta selviydyin jotenkin.

Kiitos kaikille ihanille lukijoilleni ja kommentoijille. Toivotan myös tervetulleeksi kaikki uudetkin lukijat♥

Postia

Posti toi Jotexillta tilaamani paketin. Se sisälsi valkoisia verhoja , tyynyliinoja, pöytäliinan ja kaitaliinan.

 Verhoissa on mielestäni kaunis kirjailu, joka toistuu myös pitkissä sivuverhoissa. Aikaisemmin
kappana on ollut sinivalkoruutuinen verho, mutta vaihtelu virkistää, vai kuinka.

Liinat laitoin olkkarin pöydälle.

Käväisin myös kirpparilla. Yllätyksekseni löysin Arabian valkoisen keskikokoisen ja ison taikinakulhon.
Minulla on entuudestaan mummoltani yksi iso ja yksi keskikokoinen. Viime kesänä huusin Ruovedeltä
lopetettavan kyläkoulun huutokaupasta kolme pientä kulhoa.
Joskus kun vielä olisi hylly mihin ne saisi esille.

Tässä myös eräs aikaisempi kirpparilöytö. Olen kyllä Arabia friikki täytyy myöntää.
Voikulhojakin keräilen.

Tässä niistä yksi.

Jotenkin vanhat astiat ovat niin ihania ja sopivat tällaiseen vanhaan taloon.
Vähän sateiset ja melko myrskyiset terveiset :)

Raparperipiirakka

Meidän pihassa kun tuota raparperia riittää, niin tein iltakahville piiraan.

Resepti on mummuni vanha, mutta melko samanlaisiahan nämä piiraat ovat:
  1 dl     sokeria
  1         kananmuna
  3 dl     vehnäjauhoja
  1 tl      leivinjauhetta
  150 g  voita tai marg.

Vaahdota voi ja sokeri, lisää vatkaten joukkoon muna. Sekoita kuivat
aineet keskenään ja lisää vaahtoon.
Sekoita tasaiseksi ja levitä voidellun piirasvuoan pohjalle ja reunoille.

  500 g    raparperinpaloja
  1 rkl      kanelia   
  2 tl        perunajauhoja
  3/4 dl    sokeria      
   
 Sekoita täytteen aineet keskenään ja lisää seos pohja päälle.

   2 dl       kaurahiutaleita
   1 dl       sokeria   
   1 dl       vehnäjauhoja    
  100 g      huoneenlämpöistä voita  tai marg.
               
  Nypi rasva kaurahiutaleet, sokeri ja  vehnäjauhot  keskenään
  murumaiseksi seokseksi. Levitä  raparperipalojen päälle.

   Paista uunin keskitasolla 200 asteessa noin 25 min                        
   Vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa hyvää.    


Lisäksi tein raparperi-mansikka kiisseliä.

                                                                             
Näkymä keittiöstä.

  Kävin tässä päivänä eräänä Tampereelle avatussa Ikeassa (on muuten mahdottoman suuri) ja ostin kuvassa olevan emalisen kannun. Näitä oli kolmea kokoa ,a hinnat kohtuulliset kuten aina.


                Aurinkoista viikkoa kaikille jotka täällä vierailee :)            

Raparperin aikaan

Niin se lähti ryminällä tämä kesä käyntiin. Pelästyin jo, että kukkiiko mikään enää heinäkuussa, kun kaikki kukkivat yhtä aikaa. Tuomikin oli kukassa vain kaksi päivää.Tällainen hidas hämäläinen tarvitsee pidemmän ajan ehtiäkseen nauttia täysin siemauksin kesän kukkaloistosta ja kukkien huumaavasta tuoksusta.Tässä muutamia kuvia kesän vehreydestä.

Meidän "pieni raparperipelto"

Saniaiset kukoistaa

Yksi hyvä puoli nopeassa kukkimiseen lähdössä oli, nimittäin mustikat, omenapuut ja viinimarjapensaat
ehtivät kukkimaan ennen tätä kylmää jaksoa ja hallaöitä. Nyt voi hyvällä mielin odottaa kunnon satoa.

Sisälläkin posliinikukka jaksaa vain kukkia

Mukavaa alkuviikkoa kaikille ja onnea uusille ylioppilaille!!!

Hanne

Toukokuun tapahtumia

Tänä vuonna toukokuu tuntuu olevan tapahtumien kuukausi. Suurin muutos meidän elämässämme on tällä hetkellä ehkä se, että mieheni myy yrityksensä  ja siirtyy toistaiseksi oloneuvokseksi. Yli 22 vuotta siinä paikassa on täynnä. Hän on onnellinen ja helpottunut.  Ei ole helppoa olla pk- sektorin yrittäjä tämän päivän Suomessa. Toisaalta taas hieman haikeuttakin on ilmassa. Sitä niin  kiintyy aivan  ihaniin asiakkaisiin ja liikekumppaneihin.
Kävin eilen Metron pikatukussa Tampereella. Halailin ja kiitin siellä olleita kassoja ja puhelinmyyjiä 26 vuotta kestäneestä yhteistyöstä ja samalla pidättelin kyyneleitä. Näin se vaan on, elämä menee vääjäämättä eteenpäin ja nuoret innokkaat ihmiset jatkavat toimintaa.
Itse en ole vielä sisäistänyt mitä haluan isona tehdä, kun tuohon eläkeikäänkin on vielä muutama vuosi. Aika näyttää, ehkä harrastelen jotain mielekästä ja nautin joutenolosta.
Täytyisi osata nauttia elämästä vielä kun siihen on mahdollisuus, eikä raataa itseään henkihieveriin tai jopa hautaan, sillä kyllähän vähemmälläkin pärjää.Siitä muistuttamassa on tänään  erään 56 vuotiaan yrittäjäkollegamme  hautajaiset ja toukokuun alussa haudattiin 65 vuotias naispuolinen kollega, joka ei malttanut lopettaa yrittäjyyttä vaikka siihen oli mahdollisuus, koska omat pojat olivat jo remmissä.

Arvokkain muisto yrittäjyydestä on hänen  vuonna  2001 saama Vuoden Yrittäjä palkinto

.
Mukavinta tässä kuussa oli kuitenkin kummityttöni häät Luvialla meren äärellä. Vihkiminen tapahtui laiturilla. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi, tunnelma oli sanoinkuvaamaton.

Lokit lentelivät ympäriinsä ja yhtyivät äänekkäästi ilonpitoon.
Morsian oli tehnyt vuorenkilvistä sydämiä  isoihin jääpaloihin. Ne koristivat jollaa, jossa oli kylmässä olutta ja lonkeroa vieraiden virkistämiseksi. 

 Morsiamen hääkimppu koostui valkoisista kukista ja oli yhtä herkkä ja kaunis kuin kantajansa.

Häät ovat aina ihania ja varsinkin kesällä, jos ilmakin oli kuin morsian.
Häät sujuivat muutenkin merellisissä tunnelmissa, onhan molemmilla nuorilla purjehtiminen ja merellä olo siirtynyt heihin jo äidinmaidossa ja  morsian saanut FM paperit tutkimusaiheenaan:
"Captain, oh my captain!" Kapteenien vaimojen asema 1800–1900-lukujen suurilla amerikkalaisilla purjelaivoilla.
Nykyinen tutkimus on:
Kapteenien rouvien asema laivayhteisössä 1800-luvun amerikkalaisilla valaanpyyntialuksilla.

Kaikkea hyvää Emilialle joka purjehti Karille !!!
Toivottaa kummitäti.






                                                                                                                                                 

Mökillä

Vapaapäivät mökillä kuluivat nopeasti. Haravoitiin ja saunottiin.Ilma oli aurinkoinen , tuulinen ja kolea. Paljon jäi vielä seuraavaan kertaan.
Reissu osoittautui varsinaiseksi luontoillaksi. Mennessä melkein törmäsimme hiekkatiellä tepastelevaan kuoviin. Hieman eteenpäin ja pellolla käyskenteli kurkipariskunta. Seuraavaksi vastaan tuli naarasmetso. Mökin pihalla kuuntelimme metsojen soidinrummutusta ja haukka kaarteli puiden yllä saalista kärkkyen.
Olisi ihan kiva näyttää kuvia, mutta olin aina liian myöhässä kameran kanssa.
Muutamista kukista otin kuvia.

Narsissit ovat jo hyvällä alulla.

Ukonhattukin on hyvällä kasvulla.

Kuvaaja ja taivas heijastuvat saavin vedenpinnasta. Ainahan on kiva kokeilla kaikkea.

Sienet valtaavat kannon.

Vielä yö pimenee niin että on sytytettävä valot.

ja kynttilät.

Vanhoja kuvia

Kylläpäs tämän blogin päivittäminen on taas jäänyt vähiin. Puolustukseksi voi sanoa, että pihatyöt tuntuvat vievän kaiken vapaa-ajan.
 Olen aina ihaillut teidän blogeissa olleita kauniita asetelmia, joten kaivoin hieman kaappeja ja tein oman kokeiluni perintötavaroista.

Samalla löytyi vanhoja kuvia.

Faffa ja Fammu pyöräreissulla.

 Fammu ja taloudenhoitaja Turussa.
 Fammu ja isäni

         

      Faffa eli farfar

    mummolasta
Vanhat kuvat ovat todella ihania. Ne säilyvät sukupolvelta toiselle. Samaa ei voi sanoa nykyaikaisista kuvista, etenkään  värillisistä, saatikka näistä koneelle säilötyistä digikuvista. Muutoinhan nykyaikainen valokuvaus on
helppoa ja edullista. Kuvia tulee otettua tuhansia kappaleita. Joukkoon mahtuu jyviä ja akanoita, mutta ainahan voi deletoida. Aika vähän tulee enää tehtyä paperikuvia. Muistan  nuoruudestani kuinka kivaa oli
mummolassa katsella vanhoja valokuvia joita säilytettiin erinäisissä laatikoissa. Onneksi silloin oli tapana kirjoittaa kuvien taakse ketä ne esittivät, muutoin olisi mahdotonta tietää keitä kaikkia kuvissa on.

Nyt olisi tarkoitus lähteä mökille, vapaapäivä kun on, vaikka tuo ilma ei kovin lämpöinen olekaan.
Viikonloppu menee taas töissä, joten hyvää viikonloppua ja äitienpäivää kaikille! Hanne:)