Toukokuun tapahtumia

Tänä vuonna toukokuu tuntuu olevan tapahtumien kuukausi. Suurin muutos meidän elämässämme on tällä hetkellä ehkä se, että mieheni myy yrityksensä  ja siirtyy toistaiseksi oloneuvokseksi. Yli 22 vuotta siinä paikassa on täynnä. Hän on onnellinen ja helpottunut.  Ei ole helppoa olla pk- sektorin yrittäjä tämän päivän Suomessa. Toisaalta taas hieman haikeuttakin on ilmassa. Sitä niin  kiintyy aivan  ihaniin asiakkaisiin ja liikekumppaneihin.
Kävin eilen Metron pikatukussa Tampereella. Halailin ja kiitin siellä olleita kassoja ja puhelinmyyjiä 26 vuotta kestäneestä yhteistyöstä ja samalla pidättelin kyyneleitä. Näin se vaan on, elämä menee vääjäämättä eteenpäin ja nuoret innokkaat ihmiset jatkavat toimintaa.
Itse en ole vielä sisäistänyt mitä haluan isona tehdä, kun tuohon eläkeikäänkin on vielä muutama vuosi. Aika näyttää, ehkä harrastelen jotain mielekästä ja nautin joutenolosta.
Täytyisi osata nauttia elämästä vielä kun siihen on mahdollisuus, eikä raataa itseään henkihieveriin tai jopa hautaan, sillä kyllähän vähemmälläkin pärjää.Siitä muistuttamassa on tänään  erään 56 vuotiaan yrittäjäkollegamme  hautajaiset ja toukokuun alussa haudattiin 65 vuotias naispuolinen kollega, joka ei malttanut lopettaa yrittäjyyttä vaikka siihen oli mahdollisuus, koska omat pojat olivat jo remmissä.

Arvokkain muisto yrittäjyydestä on hänen  vuonna  2001 saama Vuoden Yrittäjä palkinto

.
Mukavinta tässä kuussa oli kuitenkin kummityttöni häät Luvialla meren äärellä. Vihkiminen tapahtui laiturilla. Aurinko paistoi ja meri kimmelsi, tunnelma oli sanoinkuvaamaton.

Lokit lentelivät ympäriinsä ja yhtyivät äänekkäästi ilonpitoon.
Morsian oli tehnyt vuorenkilvistä sydämiä  isoihin jääpaloihin. Ne koristivat jollaa, jossa oli kylmässä olutta ja lonkeroa vieraiden virkistämiseksi. 

 Morsiamen hääkimppu koostui valkoisista kukista ja oli yhtä herkkä ja kaunis kuin kantajansa.

Häät ovat aina ihania ja varsinkin kesällä, jos ilmakin oli kuin morsian.
Häät sujuivat muutenkin merellisissä tunnelmissa, onhan molemmilla nuorilla purjehtiminen ja merellä olo siirtynyt heihin jo äidinmaidossa ja  morsian saanut FM paperit tutkimusaiheenaan:
"Captain, oh my captain!" Kapteenien vaimojen asema 1800–1900-lukujen suurilla amerikkalaisilla purjelaivoilla.
Nykyinen tutkimus on:
Kapteenien rouvien asema laivayhteisössä 1800-luvun amerikkalaisilla valaanpyyntialuksilla.

Kaikkea hyvää Emilialle joka purjehti Karille !!!
Toivottaa kummitäti.