torstai 13. maaliskuuta 2014

Muistoja haaste

Muistojen kuvia

Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaansa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla (tai skannaamalla kuvan). Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.


Sain Inkalta tuon mukavan haasteen.
Leena Lumi oli hieman muuttanut haasteen nimeä ja ajattelin itsekin noudattaa sitä. Haaste onkin jo kieränyt jonkin aikaa ja on ollut mukava tutustua vanhojen valokuvien avulla ruudun takana oleviin bloggaajiin.

Yllätyin miten vähän itseltäni löytyi vanhoja kuvia, jotka olisivat sen kokoisia, että niistä saa jotain selvää. Entisajan kuvat kun ovat kuin pieniä muistilappuja:)
Ylläoleva kuva on varmasti monelle tuttu, sillä tuo sivuprofiilikuva oli pitkään profiilikuvanani ja on vieläkin lukijaprofiilina (en saa sitä vaihdettua). Olen tässä noin puolitoista vuotias.

Nämä kuvat ovat varmasti ensimmäiset kuvat minusta ja perhetuttumme tytöstä.Olen tuo rusettipää:)
Olen minulle niin rakkaan Fammuni sylissä.

Tässä meitä Kosken sukua on neljä polvea koolla. Isovaari ja Faffa olivat Härmästä , joten minussa on ripaus pohjalaisuutta kenties.
Olisinkohan tässä noin kolmivuotias. Olen Lapsi ja koira- kilpailussa Tampereen Hippoksella.
Koira on italian vinttikoira. Se oli meidän tutun koira, jonka sain lainaksi, kun meillä oli itsellä kaksi venäjän vinttikoiraa Kessu ja Passo ja ne olisivat olleet aivan liian suuria. Mua olis viety kuin kuoriämpäriä:) 
Kuva on Lauri Vuolasvirran vuonna -57 suomentamassa, alkujaan ruotsalaisessa kirjassa: Koira ja sen isäntä. Vieressäni on äitini. Hän oli alkujaan perustamassa Vuolasvirran ja muiden kanssa vinttikoirakilpailurataa (Hippokselle) Tampereelle.
Mulla on tuossa ihanat enkelinkiharat :) Kiva sattuma oli, kun aikuisena tapasin tuon toisen noista pojista ystäväni juhlissa. Pieni on maailma. 


Tässä olemme äitini tyttökaverin luona kylässä . Rusetti oli aina hiuksissa:)

Fammu meni ottamaan minulle permanentin ja sen jälkeen ei hiuksissani ollut luonnonkiharaa paitsi nyt, kun hormoonitoiminta on iän myötä muuttunut ja pesun jälkeen hiukseni ovat kuin Outi Heiskasella. Suoristustusraudalle on nyt käyttöä, kun ennen kiharrin oli jatkuvassa käytössä.


Fammu ja minä. Olen hieman alle 7v. Meillä kävi tuohon aikaan kotiompelijatar. Hän asui meillä viiikon tai pari ja ompeli erilaisia vaatteita kaikille. Sellainen oli 50-luvulla tapana.
Olen auttamassa sementtihommissa, kun kotitaloa, joka on  alemmassa kuvassa, rapattiin :)


Fammun ja faffan kanssa kotirannassa sorsia syöttämässä.
Pispalanharju siintää tuolla taustalla. Järvi on siis Pyhäjärvi.
Asuimme isän vanhempien kanssa samassa talossa.
 Muutama vuosi tämän kuvan jälkeen faffa kuoli ja fammu oli 20 vuotta leskenä.
On ainoa värikuva -50 luvulta minkä löysin.

7-8 vuotiaana serkkuni luona Helsingissä ja edelleen rusetti päässä
Eka vuosi Raholan kansakoulussa Tampereella.
Olen vasemmalla kolmannessa pulpetissa ja rusetti päässä.
Nuoruuden kuva.
Paras ystäväni ja minä (oikealla). Käppäilemme Porissa, jossa kävin koulut toisesta luokasta lähtien vanhempani erotessa. Muistan tuon samettitakin erittäin hyvin. Silloin oli muotia myös samettikengät Retut nimeltään.
Samat kaverukset viidennellä keskikoulussa. Itse olen toinen vasemmalta eturivissä.
 Koulu oli Porin Suomalainen Yhteislyseo "Vellilä", jota Jorma Uotinenkin on käynyt.
Porin suomalainen Yhteislyseo oli vuonna 1969 Suomen suurin koulu. Koulu oli suurimmillaan lukuvuonna 1966-1967 oppilaiden määrän ollessa 1 359 oppilasta.
Lukiossa on ollut enimmillään 152 ylioppilaskokelasta lukuvuonna 1972-1973.
Lukiossa on ollut aina vanhojen PSYL:n perinteiden mukaisesti vahva matemaattis-luonnontieteellinen painotus, varmasti se oli syy siihen, että itsekin olin pitkällä matikalla lukiossa.
PSYL on säilyttänyt entisaikojen perinteitä ja niinpä edelleen penkinpainajaisiin tytöt pukeutuvat hienoihin vanhanajan pitkiin juhla-asuihin, pojat frakkeihin silinterihattuineen ja tanssitaan arvokkaasti poloneesia, kuten aina ennenkin koulun penkinpainajaisissa. Porissahan oli tuolloin myös Porin Lyseo vain pojille ja Porin tyttökoulu (Tipula) vain tytöille. PSYL:ssä oli kuitenkin tyttöjä paljon enemmän kuin poikia ja meidänkin tämä luokka oli tyttöluokka:)
Olin kahtena kesänä lukioaikana töissä Göteborgissa Wasa sjukhusissa.
Itse kirjoitettiin  johtajalle työhakemus ja minulla  on hänen käsinkirjoittama vastauskirje vielä tallessa.
Koulustamme oli muutamia muitakin tyttöjä samassa paikassa. Tuolloin oli suosittua työskennellä kesäisin Ruotsissa ja töitä sai helposti. Olen tuo vasemman puoleinen.
Poikakaveri tuli tietenkin visiitille Göteborgiin etten vaan päässyt huonoille teille :)
Tuolloin oli mikrosortsit ja pitkä takki muotia.

Ensimmäinen vaihe koulutuksesta oli saavutettu.
Jatkokoulutus kesti viisi pitkää vuotta.

Kovin on mutrussa ilme:)
Ensimmäinen etelänmatkani Espanjan Alicanteen vuonna 1972. Olen aina pelännyt lentämistä, vaikka miten olen vakuuttanut itselleni, että autolla ajaminen on hyvin paljon vaarallisempaa. Hyvä ettei asfalttia suudeltu, kun pääsimme maankamaralle:)
Merellä tuli vietettyä paljon aikaa. Olihan Pori merenrantakaupunki  ja ystäväpiirissä yhdellä oli purjevene, mistä pääsin nauttimaan. Kastiahan aina tarvitaan. Yleensä varustuksena oli toppatakki, sillä merellä oli usein kylmä.

Häämatkalla Ranskassa hiihtokeskus Les Deux Alpesissa..


Olipas mukava selata vanhoja kuvia. Muistot tulvahtivat mieleen. Se oli aikaa jolloin kuunneltiin Beatlesia, Dylania ja Donovania, RollingStonsia, Santanaa ym.
debyytivierailu juhannuksena 1965 oli aikansa suuria tapauksia.
Omppuviini oli suosittu juoma, haisaappaiden varret käännettiin alaspäin.
Tulipas tähän pituutta, toivottavasti jaksoitte mukana loppuun asti:)


Lähetän haasteen ihanalle blogin pitäjälle ainosofian sisustus blogiin
ja
blogini ekalle lukijalle Tuulalle  titin kotikolo blogiin. 

Terkuin:

29 kommenttia:

  1. Kylläpä täällä olikin ihana tarina sinusta - voi taikkeri sentään kun sulonen rusettipää <3

    Kiitos kovasti haasteesta - yritänpä kaivella noita arkistoja - ei varmaan ihan hetkessä tapahdu. Mutta mielelläni otan haasteen vastaan.

    Tosi ihanasti olet kirjoittanut - katsonpa uudelleen nuo kuvasi... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ainosofia !
      Aikaa minullakin meni, mutta mukava tätä oli tosiaan tehdä:)

      Poista
  2. Hanne en ole lainkaan yllättynyt kuinka upean jutun olet taas tehnyt, ja varmasti menny aikaa mutta , myös varmasti mielenkiintoinen tehtävä itsellesi , ja kun en ole tosiaankaan yllättynyt mutta jo toisen kerran saat minut hiljaiseksi , aikaisemmin upeilla kukka valokuvillasi ja nyt tällä upeasti tehdyllä tarinalla, no sivusi on vaan jotain niin upeaa että lähes päivittäin kurkistan tänne josko jotakin uutta taas olet keksinyt. T:TIMO:F

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tätä oli mukava tehdä ja availla muistojen lokeroita. Hyvin ovat vanhat kuvat säilyneet, mutta 70 -luvun kuvat ovat ikävästi tulleet oranssin punaiseksi. Silloin käytettiin muovitaskuja ja se muovi aiheutti värjääntymisen. Negatiivit ovat tallella. Niistä saisi kehitettyä uudet kuvat, jos tarvetta ilmenee.

      Poista
  3. Hieno elämäkerta, tai ainakin elämäkerran alkuosa. Rusetti piti olla päässä joka tilanteessa :) miten ihmeessä ne pysyivät hiuksissa leikin tiimellyksessä. Tuo keskikoulun luokkakuva näyttää aivan omaltani pikaisesti silmätessä, meillä vain oli myös paljon poikia mukana. Mutta tyyli oli aivan sama. Koiranäyttelykuva on aivan mahtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Cheri!
      Samaa itsekin ihmettelin, kun hiuksia on vähän ja siihen laitetaan noinkin leveä rusetti. Taitavia nuo äidit ja mummut ennen:) Keskikoulussa eka luokka oli vain tyttöjä ja samoin tuo viides luokka. Lukiossa kaikilla luokilla oli myös poikia. Tyttöjä oli vaan niin paljon meitin koulussa:) Kiitos!

      Poista
  4. Olipa mukava tarina kuvineen, joten vallan mainiosti jaksoi lukea ja katsella loppuun saakka. Olisi mennyt lisääkin.
    Hauskaa, kuinka aikoinaan todellakin pidettiin rusetteja - minne lie kadonneet :) Minulla oli alaluokilla saparot valkoisin lettinauhoin... Muistelin juuri, että minulla ei tainnut koskaan olla luokkaa, jossa olisi ollut alle 30 oppilasta - ja nykyään puhutaan isoista luokista kun oppilaita on kymmenkunta vähemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Tiina!
      Meilläkin oli aina isot luokat ja kuri oli silti hyvä. Opettajaa vielä kunnioitettiin ja meilläkin osa opeista oli varsinaisia persoonia, ihania näin jälkikäteen ajatellen.
      Kukaan nykylapsista ei laittaisi enää rusettia päähänsä:)

      Poista
  5. Sinulla oli tosi paljon ihania lapsuus ja nuoruuskuvia! Rusetit, retut ja hait muistan hyvin, minulla oli mekoissakin paljon rusetteja:) Kiva näitä oli selailla:) Nuoruus on mennyt, joskus on vaikea sopeutua vanhuuteen ja siihen mitä on nyt..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Mustis! Ihanaa aikaa tuo meidänkin lapsuus ja nuoruus:)
      Monia asioita on mukava muistella joitain voi hyvällä omalla tunnolla unohtaakin ja elämää on varmasti enemmän takana kuin edessä päin, mutta jokaisesta hetkestä yritetään nauttia täysillä:)

      Poista
  6. Aivan ihana postaus ja niin ihania nostalgisia kuvia.
    Kaunis kiitos haasteesta, -täytyy käydä äidin arkistoissa kaivamassa. :)

    VastaaPoista
  7. Tosi kiva muistelo, tuli paljon omaakin nuoruutta mieleen :)
    Ja olis kyllä enemmänkin mennyt, yhtään ei tuskaa tuottanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Peppi. Eihän tästä näin pitkää pitänyt tulla, mutta kun muistoihin palataan niin tehdään se sitten kunnolla.
      Sitä ei silloin itse tajunnut, mitenkä upeaa aikaa lapsuus ja nuoruus oli. Mulla on kaikki vanhat päiväkirjat tallessa. En vielä ole uskaltanut niitä avata, mutta sekin aika joskus koittaa. Voi olla, että nenäliinaakin siinä luku-urakassa tarvitaan.

      Poista
  8. Ihanan kattava muistelupostaus, jota oli ilo lukea! Suloinen rusettipää olet ollut : )

    Mullakin oli pienenä Retut, mutta nepä ei olleetkaan mieleiset vaan lensivät veneilyreissulla mereen, kun en halunnut niitä laittaa jalkaan ; )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Inka!
      Musta Retut olivat aivan mahtavat. Todella luonnikkaat kengät jalassa, ei puristaneet mistään:)
      Olispas upeaa, jos sellaiset olisivat jollakin tallessa.

      Poista
  9. Hanne, aivan mahtava postaus! Tunnistin luokkakuvasta muutamia...Oliko 'Nixon' teidän luokanvalvoja;) Opettiko hän matikoita?

    Olit pienenä aivan kuin elävä nukke. Minä revin rusetit pois heti kun oikeasti oli hiuksia, mihin ne saatiin laitettua;)

    Hieno postaus: Kiitos tästä!



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena! Mäkin tunnistin sun luokkakuvasta joitain, vaikken nimeä muista:) Ei ihme, sillä kävimmehän "Vellilää" samoihin aikoihin. Kirjoitin -73.
      Joo Nixon opetti matikkaa ja fysiikkaa mun muistaakseni. Oli meidän luokanvalvoja. Vellilässä oli mahtavia opeja, isoja persoonia kaikki kuten myös kauppiksessa ja tekulla.
      KIItos!♥ ♥

      Poista
  10. Uskomattoman upea postaus...melkein itken ;) Meillä ei varmaankaan paljoa ikäeroa ole, nuo kuvat ovat niin samankaltaisia, joita itseltänikin voisi olla, koulukuvat, eka etelänmatka, kesätyöt Ruotsissa (minä olin vain kesän -69) rusettipää, vaatemuoti, lapsenvaunut....Kiitos ihanasta postauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Itse olen joulun -51 rusettipää :) Se oli vuosi jolloin Volkkarit tuli Suomeen. Isällä oli koko ikänsä Volkswagen.
      Oli ihanaa aikaa, vai mitä!

      Poista
  11. Kiva lukea, tulvahtivat omatkin muistot mieleen. Meilläkin kävi ompelija kotona. Hän oli hieman kiukkuisen oloinen meistä lapsista ja jännitettiin kovasti tätä komentelevaa mummoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Arlena!
      Muistan hyvin meidän ompelijan nimenkin. Hän oli Neiti Vaaranmaa ja tukka oli tiiviisti nutturalla hintelällä naisella ja ilme kovin tiukka. Hieman taisin häntä pelätäkin:)

      Poista
  12. Ihastuttava postaus!
    Niin paljon tuttuja juttuja. Luulen, että olemnme ihan samaa ikäluokkaa.
    Nämä tuovat myös omat lapsuus- ja nuoruusvuodet taas mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Irene.! Saatamme ollakin, sillä jokaisella ikäkaudella on ne omat jutut.
      Noita aikoija oli mukava muistella:)

      Poista
  13. Olipa ihana nähdä sinusta Hanne lapsuuden ja nuoruusvuosien kuvia sekä lukea tarinoita kuvien takaa <3

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen kuvakavalkadi. Kuvien löytäminen on vienyt aikaa tai sitten sinulla on kaikki järjestyksessä. Itsestäni ei löydy aivan pienenä kovinkaan monta kuvaa. Myöhemmältä ajalta löytyykin sitten enemmän mutta ne eivät valitettavasti ole samassa paikassa. Olen miettinyt jonkinlaisen kuvakirjan tekemistä itsestäni mutta se on aina vaan siirtynyt. Sitten myöhemmin! Ehkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Rami!
      No ei ollut missään järjestyksessä. Erinäisissä valokuva-albumeissa ja laatikoissa. Täytyis järjestää, mutta kun toi aika on kortilla :) Ne tarvitsi vielä skannatakin koneelle ja vähän valottaa tai tummentaa jotkut.

      Poista

♥LÄMPIMÄT KIITOKSET KOMMENTEISTA♥