Muistoja haaste

Muistojen kuvia

Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaansa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla (tai skannaamalla kuvan). Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.

Sain Inkalta tuon mukavan haasteen.

Leena Lumi oli hieman muuttanut haasteen nimeä ja ajattelin itsekin noudattaa sitä. Haaste onkin jo kieränyt jonkin aikaa ja on ollut mukava tutustua vanhojen valokuvien avulla ruudun takana oleviin bloggaajiin.

Yllätyin miten vähän itseltäni löytyi vanhoja kuvia, jotka olisivat sen kokoisia, että niistä saa jotain selvää. Entisajan kuvat kun ovat kuin pieniä muistilappuja:)

Ylläoleva kuva on varmasti monelle tuttu, sillä tuo sivuprofiilikuva oli pitkään profiilikuvanani ja on vieläkin lukijaprofiilina (en saa sitä vaihdettua). Olen tässä noin puolitoista vuotias.

Nämä kuvat ovat varmasti ensimmäiset kuvat minusta ja perhetuttumme tytöstä.Olen tuo rusettipää:)

Olen minulle niin rakkaan Fammuni sylissä.

Tässä meitä Kosken sukua on neljä polvea koolla. Isovaari ja Faffa olivat Härmästä , joten minussa on ripaus pohjalaisuutta kenties.

Olisinkohan tässä noin kolmivuotias. Olen Lapsi ja koira- kilpailussa Tampereen Hippoksella.

Koira on italian vinttikoira. Se oli meidän tutun koira, jonka sain lainaksi, kun meillä oli itsellä kaksi venäjän vinttikoiraa Kessu ja Passo ja ne olisivat olleet aivan liian suuria. Mua olis viety kuin kuoriämpäriä:) 

Kuva on Lauri Vuolasvirran vuonna -57 suomentamassa, alkujaan ruotsalaisessa kirjassa: Koira ja sen isäntä. Vieressäni on äitini. Hän oli alkujaan perustamassa Vuolasvirran ja muiden kanssa vinttikoirakilpailurataa (Hippokselle) Tampereelle.

Mulla on tuossa ihanat enkelinkiharat :) Kiva sattuma oli, kun aikuisena tapasin tuon toisen noista pojista ystäväni juhlissa. Pieni on maailma. 

Tässä olemme äitini tyttökaverin luona kylässä . Rusetti oli aina hiuksissa:)

Fammu meni ottamaan minulle permanentin ja sen jälkeen ei hiuksissani ollut luonnonkiharaa paitsi nyt, kun hormoonitoiminta on iän myötä muuttunut ja pesun jälkeen hiukseni ovat kuin Outi Heiskasella. Suoristustusraudalle on nyt käyttöä, kun ennen kiharrin oli jatkuvassa käytössä.

Fammu ja minä. Olen hieman alle 7v. Meillä kävi tuohon aikaan kotiompelijatar. Hän asui meillä viiikon tai pari ja ompeli erilaisia vaatteita kaikille. Sellainen oli 50-luvulla tapana.

Olen auttamassa sementtihommissa, kun kotitaloa, joka on  alemmassa kuvassa, rapattiin :)

Fammun ja faffan kanssa kotirannassa sorsia syöttämässä.

Pispalanharju siintää tuolla taustalla. Järvi on siis Pyhäjärvi.

Asuimme isän vanhempien kanssa samassa talossa.

 Muutama vuosi tämän kuvan jälkeen faffa kuoli ja fammu oli 20 vuotta leskenä.
On ainoa värikuva -50 luvulta minkä löysin.

7-8 vuotiaana serkkuni luona Helsingissä ja edelleen rusetti päässä

Eka vuosi Raholan kansakoulussa Tampereella.

Olen vasemmalla kolmannessa pulpetissa ja rusetti päässä.

Nuoruuden kuva.

Paras ystäväni ja minä (oikealla). Käppäilemme Porissa, jossa kävin koulut toisesta luokasta lähtien vanhempani erotessa. Muistan tuon samettitakin erittäin hyvin. Silloin oli muotia myös samettikengät Retut nimeltään.

Samat kaverukset viidennellä keskikoulussa. Itse olen toinen vasemmalta eturivissä.

 Koulu oli Porin Suomalainen Yhteislyseo "Vellilä", jota Jorma Uotinenkin on käynyt.
Porin suomalainen Yhteislyseo oli vuonna 1969 Suomen suurin koulu. Koulu oli suurimmillaan lukuvuonna 1966-1967 oppilaiden määrän ollessa 1 359 oppilasta.
Lukiossa on ollut enimmillään 152 ylioppilaskokelasta lukuvuonna 1972-1973.

Lukiossa on ollut aina vanhojen PSYL:n perinteiden mukaisesti vahva matemaattis-luonnontieteellinen painotus, varmasti se oli syy siihen, että itsekin olin pitkällä matikalla lukiossa.

PSYL on säilyttänyt entisaikojen perinteitä ja niinpä edelleen penkinpainajaisiin tytöt pukeutuvat hienoihin vanhanajan pitkiin juhla-asuihin, pojat frakkeihin silinterihattuineen ja tanssitaan arvokkaasti poloneesia, kuten aina ennenkin koulun penkinpainajaisissa. Porissahan oli tuolloin myös Porin Lyseo vain pojille ja Porin tyttökoulu (Tipula) vain tytöille. PSYL:ssä oli kuitenkin tyttöjä paljon enemmän kuin poikia ja meidänkin tämä luokka oli tyttöluokka:)

Olin kahtena kesänä lukioaikana töissä Göteborgissa Wasa sjukhusissa.

Itse kirjoitettiin  johtajalle työhakemus ja minulla  on hänen käsinkirjoittama vastauskirje vielä tallessa.

Koulustamme oli muutamia muitakin tyttöjä samassa paikassa. Tuolloin oli suosittua työskennellä kesäisin Ruotsissa ja töitä sai helposti. Olen tuo vasemman puoleinen.

Poikakaveri tuli tietenkin visiitille Göteborgiin etten vaan päässyt huonoille teille :)

Tuolloin oli mikrosortsit ja pitkä takki muotia.

Ensimmäinen vaihe koulutuksesta oli saavutettu.
Jatkokoulutus kesti viisi pitkää vuotta.

Kovin on mutrussa ilme:)

Ensimmäinen etelänmatkani Espanjan Alicanteen vuonna 1972. Olen aina pelännyt lentämistä, vaikka miten olen vakuuttanut itselleni, että autolla ajaminen on hyvin paljon vaarallisempaa. Hyvä ettei asfalttia suudeltu, kun pääsimme maankamaralle:)

Merellä tuli vietettyä paljon aikaa. Olihan Pori merenrantakaupunki  ja ystäväpiirissä yhdellä oli purjevene, mistä pääsin nauttimaan. Kastiahan aina tarvitaan. Yleensä varustuksena oli toppatakki, sillä merellä oli usein kylmä.

Häämatkalla Ranskassa hiihtokeskus Les Deux Alpesissa..

Olipas mukava selata vanhoja kuvia. Muistot tulvahtivat mieleen. Se oli aikaa jolloin kuunneltiin Beatlesia, Dylania ja Donovania, RollingStonsia, Santanaa ym.

The Rolling Stonesin 

debyytivierailu juhannuksena 1965 oli aikansa suuria tapauksia.

Omppuviini oli suosittu juoma, haisaappaiden varret käännettiin alaspäin.

Tulipas tähän pituutta, toivottavasti jaksoitte mukana loppuun asti:)

Lähetän haasteen ihanalle blogin pitäjälle ainosofian sisustus blogiin

ja

blogini ekalle lukijalle Tuulalle  titin kotikolo blogiin. 

Terkuin: