Minulla on ollut tapana kuivata kauniita ruusuja hiekassa, mutta nämä kuivuivat kauniiksi pieneen maljakkoon lyhennettyinä. Yllättävästi värikin säilyn kauniina. Ihana pieni väripilkku keittiön pöydällä.
Perjantaina oli jälleen tällä hetkellä viimeinen työpäivä ja nyt taas rauhoitutaan kotiin:)
Hieman on haikea olo. Työyhteisö antaa kuitenkin niin paljon. Virkeyskin on aivan toisenlainen.
Eilen Arto Nybergin ohjelmassa keskusteltiin vanhenemisesta. Koska voidaan sanoa, että ihminen on vanha? Nuorena sitä piti jo viisikymppistä vanhana, mutta ihminen tuntee itsensä varmasti nuoreksi niin kauan kun terveys on hyvä. Sitten kun ei enää oikein selviä yksin päivän askareista, voi varmasti myöntää itselleen olevansa vanha. Virkeä mieli pitää nuorekkaana varmasti pitkään.
Vanhempani sattuivat olemaan meillä ja katsoimme ohjelmaa yhdessä. Äitini (81v.) sanoi, että hän ei vielä tunne itseään vanhaksi ,vaikkakin asioista ei enää innostu niin helposti, mutta ennemminkin yksinäiseksi. Sosiaalinen elämä on hiljaista, vieraita käy harvoin. Suurin osa ystävistä on niin huonossa kunnossa, että vierailut eivät ole enää mahdollisia ja loput ovat muissa sfääreissä. Hän sanoi, että päivät täyttyvät vaan huushollin siivoamisesta, ruoanlaitosta. Tietysti aika kuluu lukemalla, kutomalla, nypläämällä ja SOME:ssa oleilulla, mutta sosiaalinen kanssakäyminen kasvoista kasvoihin, pitäisi mielen virkeämpänä.
Yritin kyllä sanoa, että nythän on kaiken maailman harrastusmahdollisuuksia, joissa tapaisi uusia ihmisiä. Kyllä he ovatkin käyneet kuoroissa ja muissa harrasteissa aikanaan, mutta melkein kaikki on ilta-aikaan ja pimeässä auton ajaminen ei enää miellytä. Matkustella voisi, mutta isän jouluinen aivoverenkiertohäiriö asettaa uusia haasteita siihen.
Jokainen meistä vanhenee omalla tavallaan ja ajallaan, mutta iso ystävä- ja
tukijoukko olisi hyvä apu, kun päivät rupeavat tuntumaan tyhjiltä!
Joskus on hyvä miettiä hetken tulevaa, vaikka tässä hetkessä elääkin:)
Mukavaa viikonjatkoa ♥!
Katsoin, myös sen ohjeman.
VastaaPoistaVanhempani ovat 84 ja 83 vuotiaita. Äitini on vuoden verran sairastanut parantumatonta sairautta ja heillä on kaikki menot jääneet. Veljet ja siskot, joskus onneksi käyvät heillä...tietenkin me käymme, kaksi-kolme kertaa vikkossa.
Tänän vuoden aikana he ovat vanhentuneet silmissä...kävely on mennyt huonoksi ja muutenkin ovat heikkoja ja hauraita. Tunnen suurta surua heitä katsellessa♥
Niin kauan, kuin mahdollista kannattaa vanhemipen ihmisten kulkea tapahtumissa ja kylässä.
Hei Irmastiina!
VastaaPoistaTosiasia on, että jos jää vain kotiseinien sisään, niin pian sieltä ei enää tule lähdettyä minnekään.
Pienen piston tunnen sydämessäni, sillä useimmin täytyisi ehtiä vanhempien luona käydä.
Sitä vaan tuntuu olevan niin "kiire", vaikka en oikein tiedä mihin, ettei ehdi poikkeen:)
Pitkän iän ovat vanhempasikin eläneet, vaikka suurta surua heidän kuntonsa heikkenemisestä tunnetkin.
Kauniit ruusut.
VastaaPoistaNäinhän se on.
Kaikkea hyvää sinulle♥
Kiitos Sylvi!
PoistaRuusut ikääntyvät kauniisti - hiekkaan upotettuna pysyvät kuosissaan.
VastaaPoistaSamahan se on meilläkin, pitäisi hoitaa hyvin ihoa, jalkoja, käsiä, mutta tarpeellinen pieni rasituskin on lihaksille paikallaan. Väistämätön on edessä, kunto ei tästä nouse, se hapertuu vuosien myötä kaikesta yrityksestä huolimatta. On opeteltava sopeutumisen taito ja iloita jokaisesta uudesta päivästä.
Hei Arleena!
PoistaNäinhän se on, mutta sellaiset ihmiset, jotka ovat harrastaneet joogaa elämässään, ovat kyllä notkeita vielä vanhanakin.
Vielä olisi mahdollisuus vetreytyä. Tämä paikallaanolo ja istuminen ei tee kellekään hyvää:)
Kauniita ovat ruusut vanhana ja hiukan hapertuneenakin!
VastaaPoistaSamoin ihmiset... Moni asia muuttuu, mutta jokin pysyy aina samana. Muistan omien isovanhempieni sanoneen, että he tuntevat itsensä sisäisesti ihan yhtä huimiksi kuin nuoruudessaan. Kaikki 'seniorikansalaiset' eivät tietenkään ole tässäkään suhteessa samanlaisia. Toisaalta tällainen ulkoisen ja sisäisen minän ristiriita saattaa aiheuttaa ikääntyvälle myös ongelmia...
Hei Kaisa!
VastaaPoistaTuo ristiriita on varmasti totta, sillä ihminen on kehonsa vanki:)