Kommelluksia kerrakseen

Mukavaa perjantaiaamua kaikille ja kiitos uusille lukijoilleni.!

Viikko on ollut kiireinen ja tapahtumarikas. Olin ystävättäreni kanssa Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa Sirkku Peltolan kirjoittaman menestystrilogian Suomen Hevonsen kolmannen osan : Lämminveriset.
Sehän kertoo Kotalan perheen vaiheista , koskettava ja ajatuksia herättävä trilogia. Teatterissa täytyisi käydä useimmein, sen tiedostaa aina kun sinne tulee mentyä.
Samalla reissulla autoni syylärin letkun klemmari oli ruostunut poikki ja nesteet tulivat ulos. Mittaristossa vilkkui STOP valo ja lämmöt olivat tapissa. Onneksi melko lähellä oli huoltsikka josta saatoin ostaa klemmarin , ruuvarin ja hanskat. Itselläni oli vaalea poplari ja siistit mustat vaatteet, teatteriin kun olimme illemmalla menossa,  ei kauheesti innostanut autoremontti. Siinä pähkäillessämme, että haenko ison muovipussin suojaksi, niin ystävällinen hinaus-auton kuski tuli kyseleen, että mikäs naaisilla on autossa vikana. Ihanainen mies korjasi sen käden käänteessä, upeaa! Teatterin jälkeen kotimatkalla poliisit pysäyttivät ja kertoivat, että takavalot eivät kaikki pala ja että ko. tiellä on 80 km nopeusrajoitus, MUTTA toivottivat vain hyvää loppumatkaa kotiin. Ihanaa, kun on vielä ystävällisiä ja auttavia ihmisiä, sekä mukavia poliiseja liikenteessä.
Nyt auto on rempattu kuntoon.

Tuunasin eilen yhden vanhan pöydän, sellaisen tavallisen ns. kukkapöydän, joka oli tumman ruskea ja hieman kulahtanut.

Töpötin siihen pitsiliinan kanteen, mutta en oikein tiedä jätänkö siihen vai maalaanko sen pois.

Tein aamulla karjalanpaistin uuniin ja keitin perunat, niin on miehelle ruoka valmiina, sillä tulen vasta kymmenen aikaan kotiin. Tietenkin aijon nyt itsekin ottaa siitä evästä mukaan, kun kohta lähden huristeleen töihin.
Mukavaa viikonloppua kaikille, toivottavasti edes aurinko paistaisi vaikka pakkasella ollaan!
-Hanne-