keskiviikko 12. elokuuta 2015

Kuin sikaa säkissä...

Heippa hei kaikille!
Keväällä sitä ostelee innoissaan kaikkea kivaa pihaansa mm. kesäkukkia ja syötäviä kasveja. Tämä kesä on kuitenkin ollut sellainen, että jossain kohtaa ajattelin, että eipäs olis kannattanut yhtään kesäkukkaa mökin pihaan laittaa. Aika surkeilta näyttivät, vaikka joka purkissa olikin pohjassa reikiä!
Ihan harmitti kukkien puolesta ne, kun yrittivät puskea uutta kukkaa, vaikka edellisetkin olivat sateen hakkaamat. Nyt auringon ja lämmön vihdoin helliessä meitä, ne voivat huomattavasti paremmin ja ovat ilo silmälle!
Muutaman ostoksen tein ihan summamutikassa tietämättä tismalleen, mitä  olin ostanut. Amppelimansikka yllätti iloisesti. Siinä on valkoisia ja vaaleanpunaisia kukkia ja mansikat ovat kuin "kaloja" :)
Ihanan makuisia kyllä ovat, vaikka muoto yllättikin.
Toinen hämmästys oli  hortensia, jonka istutin kukkapenkkiin. Siinä on aivan erilaiset kukat, kuin noissa ruukkuhortensioissa, mitä minulla on ollut. Ihanan isot yksittäiset kukat ja keskustassa jotain muuta???
Lildlistä ostamani ruusun piti olla valkoinen köynnösruusu. Vielä se ei ole minnekkään kiivennyt ja kukatkin on vasta nupulla, joten värikin on vielä arvoitus:) Toivottavasti selviää väri vielä tänä syksynä. Joku vois neuvoa, leikataanko köynnösruusua keväällä vai syksyllä ja miten alas ????
Tälläistä sattuu, kun ostaa sikaa säkissä:))))
Nyt täytyy lopettaa ja mennä mökin pihalle kurkkiin, jos sattuis näkeen niitä tähdenlentoja!
Vois sitten toivoa jotain:)
Mukavaa loppuviikkoa!♥

torstai 6. elokuuta 2015

Mustikoiden aikaan

Täällä jälleen! Juhannuksesta on jo tovi ja kuvia on laitteet täynnä, mutta en oikein ymmärrä miksi en saa postausta aikaiseksi. Ennen se oli vaan niin helppoa, mutta nyt, kun kaikki kuvat tulee melkein otettua tabletilla tai kännyllä, niin niiden siitäminen  kotikoneelle tai läppärille ja koon muuttaminen tuntuu niin ylivoimaiselta. Olis niin helppoa tehdä postaus tabletilta suoraan, mutta kuvakoot ovat liian suuria (näin ainakin olen ajatellut pienessä mielessäni).
No valitus sikseen ja asiaan.

Mustikkakausi on parhaimmillaan ja meillähän on kotona metsää talon pohjoispuolella melkein rappusille asti. Naapurit eivät onneksi kehtaa tulla ihan autotallin taakse poimiin, niin varvut notkuvat marjoja. Mökilläkin olen käynyt mustikassa, MUTTA metsään meno ei olekaan ihan niin yksinkertaista mökillä.  Olen kaupungin kasvatti ja metsä ei ole mulle mikään mielyttävä paikka varsinkin, kun lähistöllä on liikkunut todistettavasti karhu. Koko ajan on oltava korvat tarkkana kuuntelemassa erilaisia ääniä ja poukkoiltava pystyyn tähyilemään ympäristöä, huh. Oon varmaan varsin huvittava näky, jos joku seuraisi touhujani.
Pakkohan ensimmäiset marjat on syödä maidon ja talkkunan kanssa, mutta toisista voi jo leipoakin, vai mitä! Menin siitä, mistä aita on matalin eli tein helppoja mustikkamuffinsseja. Kaikki aineet vaan sekoitetaan ja paistetaan.

Ohje: (12 kpl)
3,5 dl vehnäjahoja
2 dl sokeria
1,5 tl vaniljasokeria
0,5 rkl leivinjauhoa
ripaus ruususuolaa
100 g voita
1,5 dl maustamatonta jogurttia
2 munaa
2 dl mustikoita (pakaste tai tuoreita)

Sulata voi ja anna jäähtyä.
Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa.
Sekoita sulatettu voi, jogurtti ja munat keskenään toisessa kulhossa.
Yhdistä voimunaseos ja jauhoseos.
Sekoita taikina tasaiseksi kuitenkaan vatkaamatta sitä.
Kääntele lopuksi mustikat taikinaan  nuolimella.
Asettele paperiset vuoat muffinipellille ja jaa taikina vuokiin.
Muista jättää kohoamisvaraa.
Paista 175 asteessa uunin keskitasolla noin 25 minuuttia.

No hieman oli sovelletta Annin uunissa blogista löytämääni ohjetta, kun kotona ei ollutkaan jogurttia. Löytyi vain rahkaa ja vaniljakastiketta, joilla korvasin jogurtin, mutta hyviä niistä näinkin tuli :)
Kolmasti oon jo tehnyt samoja muffinsseja, välillä olen käyttänyt kermaviiliä jogurtin tilalla. Nekin olivat ihan hyviä, vaikka en olekaan mikään ohjeiden soveltaja ennemmin mittaan tarkasti kaikki aineet (johtuu taatusti opiskelusta... kemiaa...prosesseja..)
Kävin asuntomessuilla Vantaalla minäkin. Kuvia on melkein viisisataa, mutta en oikein tiedä kehtaanko enää tehdä niistä postausta, vaikka vähän kyllä tekisi mieli. jäisi itsella kiva muisto :)
Mukavia aurinkoisia päiviä kaikille! Nautitaan myöhään saapuneesta lämmöstä♥!


torstai 25. kesäkuuta 2015

Juhannuksen viettoa

Heippa!
Juhannus vietettiin mökillä monivuotisen tavan mukaan :) Vieraita ei ollut, koska mökillä on remppa  ja olosuhteet sen mukaiset. Onneksi esikoinen jaksoi ilahduttaa meitä vanhuksia.sää nyt ei ihan suosinut. Satoi ja paistoi vuorotellen, mutta lämpötila oli siedettävä ja olihan se juhannusaaton ilta ja juhannuspäivän aamu sateeton!!!
Grillailtiin, saunottiin, laskettiin venho vesille ja olin pojan kanssa yökalassa aamu neljään(en olisi nukkunut yhtään, jos en olisi mennyt mukaan). Ihana kokemus oli tuokin.
 Koska ulkona ei voinut syödä, vanhan aitan toiseen päähän (tuvan remontin takia) sisustettu keittiö, tarjosi kynttilöineen ja kukkineen tunnelmallisen paikan:)


Monena vuonna olen tehnyt mansikkakakun höppöseksi, mutta nyt tein kotona pikapikaa raparperitortun. Pellillinen tuli kolmeen pekkaan ahmittua napaan:)
Onhan pieni mättö sallittu näin jussina:)
Meillä on muuten kotona metritolkulla raparperiä, ihan oikeesti ja mökilläkin kaksi puskaa, joten siitä riittäisi vaikka myyntiin!
Ohje RAPARPERIPIIRAKKAAN on tällainen:

Raaka-aineet

  • Pohja
  • 4 lasia vehnäjauhoja
  • 2 lasia sokeria
  • 2 tl soodaa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 250 g sulatettua rasvaa
  • 1 lasi piimää
  • 1 kpl kananmuna
  • Täyte
  • 2 prk maitorahkaa
  • 2 kpl kananmunaa
  • 1 lasi sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 1 kpl sitruunan mehu
Sekoita pohjan kaikki aineet keskenään, paitsi piimä ja muna.
Ota vajaa puolet taikinasta erikseen ja
 lisää isompaan taikinamäärään piimä ja kananmuna. Sekoita.
Sekoita täytteen kaikki ainekset keskenään.
Levitä taikina uuninpellille ja laita päälle pilkotut raparperin palat.
Levitä täyte piirakan päälle kauttaaltaan ja murustettu taikina lopuksi.
paista 200 c uunissa n. 20 minuuttia 

Jatkuva sade saa kaikki kukkivat puut ja pensaat taipumaan maata vasten, joten saatoin hyvällä omallatunnolla leikellä syreeninoksia sisälle piristystä tuomaan ja huumaamaan tuoksullaan. Hennot juhannuskoivutkin nuokkuivat kuistin pielessä vesitaakan alla ja kastelivat ohikulkija:), mutta juhannus ei tunnu samalta ilman niitä.



Kuka muistaa lapsuudesta näitä ihastuttavia kissankäpäliä?
Tänä suvena ne kukkivat runsaasti meidän mökkimatkan varrella ja pakkohan niitä on vaasiin saada:)


Mukavia kesäkuun loppupäiviä!

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Kesää odotellessa

Hei kaikille!
Juhannusviikko on alkamassa ja kesäisiä päiviä on ollut tuiki harvassa. Tuulta on riittänyt päivästä toiseen ja aurinko on pysynyt pilvien takana. Tästä kaikesta huolimatta luonto kukkii ja vihertää kauniisti. Onneksi viileyden ansiosta yksittäisten kukkien kukinnasta on saanut nauttia päivästä toiseen.
Omenapuut kukkivat vaihtelevasti tänä suvena. Meillä kotona kukkia on melko niukasti verrattuna viime kesään, mutta täällä mökillä naapurin omenapuu on niin täydessä kukassa, että jos kaikista kehittyisi omena, niin oksat varmasti katkeaisivat. Omenankukkien tuoksu on ihanan huumaava, joten ei ole ihme, että sitä käytetään monen tuoksun raaka-aineena.
Puu on kuin pumpulissa:)


Syreeni on myös avannut vihdoin kukkansa. Se on pionin lisäksi yksi lempikukkani. Mökillä kukat ovat lilanpunertavia, mutta kotopihassa on myös valkokukkainen syreeni. Tänään opin facebookin puutarharyhmässä, että sitä voi lisätä laittamalla oksan suoraan maahan. Tuota vinkkiä on vielä ennen juhannusta kokeiltava :)
Poimulehti on yksi kaunislehtisistä monivuotisista puutarhakukista. Toinen ihanuus on kallionauhus.
Sen lehdissä on niin kaunis värikirjo kevätkesällä ja kukat ovat kauniita talventörröttäjiä.
Jotkut nauhuksen lehdet ovat mielestäni kuin nahkaa:)

Näihin kuviin ja tunnelmaan on hyvä lopettaa ja toivottaa teille kaikille mukavaa juhannusviikon alkua♥!

torstai 14. toukokuuta 2015

Matkustusvinkki Pirkanmaalla

Näin kesän kynnyksellä on mukava vinkata yhdestä upeasta matkakohteesta Pirkanmaalla. 
Kyse on kantatie 66:n varrella olevasta
Kallenaution kestikievarista, 
joka on n. 250 vuotta vanha Suomen ainoa kievarimuseo.


Pihapiirissä on kaunis kievarirakennus  eli hollitupa, jossa on iso perinteinen tupa suurine tulisijoineen ja kaksi majoitushuonetta.
Ne ovat nimetty kirjailijoiden Sakari Topeliuksen ja Heikki Asunnnan mukaan, jotka ovat tuotannossaan kuvanneet Kallenautiota. 
Nykyisin tiloissa toimii  lounaskahvila.



















Kievarirakennuksen sivulla on aittarakennus, 
joka toimii museona.






Aittariviä vastapäätä on ratasvaja, jonka seinässä on vuosiluku 1778.
 Sisällä on vanhoja ajoneuvoja.

Sen vieressä on pieni harmaa aitta, 
jossa on entisajan kalastustarvikkeita.


 Kievarirakennusta vastapäätä on väentupa, 
jossa toimii lahjatavarakauppa ja vaihtuva taidenäyttely.


Markaa sieltä on Orivedelle ja Ruoveden Ruhalaan:

 Kesäisin pihahapiirissä on myös eläimiä. 
Suosittelen poikkeamaan. Täällä aika kuluu rattoisasti!
( Ei ole mainos, eikä yhteistyö ko. paikan kanssa)
Terveisin!