Arvontavoitto

Pitkästä aikaa arpaonni oli suosiollinen, sillä voitin aivan ihanan pöllön Sirpan arvonnasta koukussa saveen blogista.

Kuvittelin pöllön paljon pienemmäksi, mutta kuten vertaus osoittaa, se onkin mukavan kookas. Yllätyksenä mukaan Sirpa oli laittanut valkoisen pöllömagneetin. Se löysi heti paikan jääkaapin ovesta ja isompi pöllö majoittui olohuoneeseen. Molemmat ovat upeita käsityötaidon näytteitä.

Itse kuulin ja näin huuhkajan mökillä pari viikoa sitten, joten tuo palkinto sopii tunnelmaan paremmin kuin hyvin:)

Tässä on Sirpan käyntikortti:

Mukavaa alkavaa huhtikuuta !

Terassikelit

Kyllä on mahtavia ilmoja ollut. Töiden jälkeen ei malttaisi tulla sisälle ollenkaan. Paljon olemme saaneet aikaiseksi, kasvihuone on pesty ulkoa ja sisältä. Terassit on pesty ja kesäkalausteet kannettu esiin. Terassikahvit on nautittu useana päivänä.

Kevät on kyllä ihanaa aikaa. En silti muista että koskaan olisimme olleet näin aikasessa. Leskenlehdet ja  sinivuokot kukkivat jo. Yleensä olen kerännyt sinivuokkoja äitienpäivänä:)

 

Perhoset ja leppäkertut lentelevät ja linnut visertävät niin innoissaan.

Sireenien silmut vihertävät ihan selvästi. Hieman hirvittää tämä aikainen  kasvuunlähtö. Minua ei silti yhtään haittaisi, vaikka kaikki tulevat keväät olisivat yhtä aikaisessa, sillä niin lyhyt se Suomen kesä on.  Yleensä tähän aikaan tällä terassilla on metrin lumi ja jää, sillä katolta putoaa tähän aina kaikki lumet, kun alkavat sulaan ja nyt voi istuskella ihanasti auringossa. 

Mukavaa aurinkoista viikonloppua teille kaikille! Nautitaan näistä upeista keleistä millä meitä nyt hellitään ♡♡♡

Hanne

Tallinnan reissu

Heissan! Tallinnan reissu tuli tehtyä ja mukavaa oli :) Laivareissu on vaan niin puuduttava. Meillä on ollut tapana käydä venäläisessä ravintolassa syömässä, kun tuo seisiovapöytä ei oikein nappaa.Niin teimme nytkin. Tällä kertaa söimme blinejä  ja savustettua lohta jotka maistuivat hyviltä ja täyttivät sopivasti.

Torstai-aamu valkeni aurinkoisena ja suuntasimme ajoissa Lentosataman merimuseoon. Jonoa ei ollut nimeksikään, mutta ulostullessa sitä oli monia metrejä, joten ajoituksemme oli hyvä..

Kävimme sukellusvene Lembitissä. Se on yksi harvoista toisen maailmansodan koettelemuksista ehjänä selviytyneistä sukellusveneistä. Se valmistui vuonna 1937 ja oli ennen museoon tuomista maailman vanhin yhtäjaksoisesti vesillä ollut sukellusvene - 75 vuotta!
Täytyy myöntää, että minua ei tuonne sisään saisi, jos tuo olisi meressä, mutta näin kuivalla maalla se ei niin paljon ahdistanut. Kyllä oli pienet petit miehistöllä ja muutenkin tilat olivat ahtaat ja tuo pentteri oli yllättävän pieni, jos siitä täytyi muonittaa koko miehistö:)

Titanicin aulan rappuset ja kaunis pyöreä kattomaalaus.

Joitakin hyvin säilyneitä astioita oli koottu näyttelyyn.  Tuli hieman haikea olo, kun tiesi millainen kohtalo suurella osalla matkustajia oli.  Saimme jokainen laivalipun, jossa oli matkustajan nimi. Itse olin Miss Mary Davis 28v ja matkustin toisessa luokassa. Kun näyttelytilat oli kierretty, selvisi kuka pysyi hengissä ja kuka menehtyi. Itse olin onnekas, sillä jäin henkiin. Molemmat ystäväni hukkuivat perheidensä kanssa., surullista.

Viruhotellissa meitä odotti mukava yllätys. Olimme varanneet kahden hengen huooneen lisävuoteella, mutta saimmekin business luokan saunallisen sviitin. Sauna oli ihan luksusta sillä reissussa aina rähjääntyy.
Ilalla Tallinnassa oli ihan mahdoton lumituisku, mutta perjantai-aamulla lumi oli jo melkein sulanut. Sama tuisku oli ollut Suomessakin ja kova tuuli joka hieman keikutti laivaakin.

Rentoa illanviettoa saunan lämpenemistä odotellessa:)

Avalta tulee kohta  Titanic elokuva. Olen sen jokus nähnyt, mutta nyt voi katsoa sitä uusin silmin, kun tietää laivasta ja tapahtumista enemmän.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Seikkailuja kohti

Hei! Linja-autossa matkalla Hesaan.  Olemme menossa perinteiselle Tallinnan kevätreissulle naisporukassa. Yö laivassa ja yö hotellissa. Toivottiin kovasti keväistä ilmaa, mutta talvi yllätti:) Huomenna olisi tarkoitus mennä käymään Titanicin näyttelyssä.

Ehkä näemme nämä kuuluisat portaatkin:)

MITÄÄN muuta valmiiksi suunniteltua ohjelmaa ei ole, mutta ehkä saamme aikamme kulumaan.

Kuvat netistä.

Mukavaa huomista kevätpäiväntasausta KAIKILLE! 

Hanne

Vanhakin pysyy hyvänä

Hei! Tänään oli mukavan aurinkoinen ilma, vaikka tuuli olikin todella raaka. Meni ihan luihin ja ytimiin. Eilen pyörähdimme Ideaparkissa puolison kanssa. Ostin vain pari puseroa, sillä miehen kanssa on niin tuskallista olla kaupassa. Mä en ainakaan osaa ostaa mitään ellen mä sovita niitä päälle. Mut siihen odotukseen tuon kaksilahkeisen hermot ei oikein riitä. Hyvin hän silti jaksoi, kierteli omia reissuja hetken aikaa.
Naistenpäivänä mies yllätti minut ihanalla ruusukimpulla ♥

Ruusuista puheenollen, joulukuussa synttäripäivänä saamani ruusut ovat säilyttäneet värinsä todella hyvin. Kuivuivat  vaasissa.

Oiken suloista täyskuun yötä kaikille!♥

Hanne

Muistoja haaste

Muistojen kuvia

Moni meistä bloggaa anonyyminä, eikä halua laittaa esim. omaa kuvaansa sivulleen. Olisi kuitenkin mukava nähdä, minkä näköistä porukkaa me olemme. Esittele itsesi yhdellä tai useammalla lapsuuden kuvallasi. Harvalla on lapsuuskuvia tiedostoissaan, mutta vanhan valokuvan saa helposti sähköisesti julkaistavaan muotoon ottamalla siitä kuvan digikameralla (tai skannaamalla kuvan). Nyt selaamaan valokuva-albumeita! Laita haaste kiertämään jakamalla saamasi haaste kahdelle tai useammalle bloggaajalle.

Sain Inkalta tuon mukavan haasteen.

Leena Lumi oli hieman muuttanut haasteen nimeä ja ajattelin itsekin noudattaa sitä. Haaste onkin jo kieränyt jonkin aikaa ja on ollut mukava tutustua vanhojen valokuvien avulla ruudun takana oleviin bloggaajiin.

Yllätyin miten vähän itseltäni löytyi vanhoja kuvia, jotka olisivat sen kokoisia, että niistä saa jotain selvää. Entisajan kuvat kun ovat kuin pieniä muistilappuja:)

Ylläoleva kuva on varmasti monelle tuttu, sillä tuo sivuprofiilikuva oli pitkään profiilikuvanani ja on vieläkin lukijaprofiilina (en saa sitä vaihdettua). Olen tässä noin puolitoista vuotias.

Nämä kuvat ovat varmasti ensimmäiset kuvat minusta ja perhetuttumme tytöstä.Olen tuo rusettipää:)

Olen minulle niin rakkaan Fammuni sylissä.

Tässä meitä Kosken sukua on neljä polvea koolla. Isovaari ja Faffa olivat Härmästä , joten minussa on ripaus pohjalaisuutta kenties.

Olisinkohan tässä noin kolmivuotias. Olen Lapsi ja koira- kilpailussa Tampereen Hippoksella.

Koira on italian vinttikoira. Se oli meidän tutun koira, jonka sain lainaksi, kun meillä oli itsellä kaksi venäjän vinttikoiraa Kessu ja Passo ja ne olisivat olleet aivan liian suuria. Mua olis viety kuin kuoriämpäriä:) 

Kuva on Lauri Vuolasvirran vuonna -57 suomentamassa, alkujaan ruotsalaisessa kirjassa: Koira ja sen isäntä. Vieressäni on äitini. Hän oli alkujaan perustamassa Vuolasvirran ja muiden kanssa vinttikoirakilpailurataa (Hippokselle) Tampereelle.

Mulla on tuossa ihanat enkelinkiharat :) Kiva sattuma oli, kun aikuisena tapasin tuon toisen noista pojista ystäväni juhlissa. Pieni on maailma. 

Tässä olemme äitini tyttökaverin luona kylässä . Rusetti oli aina hiuksissa:)

Fammu meni ottamaan minulle permanentin ja sen jälkeen ei hiuksissani ollut luonnonkiharaa paitsi nyt, kun hormoonitoiminta on iän myötä muuttunut ja pesun jälkeen hiukseni ovat kuin Outi Heiskasella. Suoristustusraudalle on nyt käyttöä, kun ennen kiharrin oli jatkuvassa käytössä.

Fammu ja minä. Olen hieman alle 7v. Meillä kävi tuohon aikaan kotiompelijatar. Hän asui meillä viiikon tai pari ja ompeli erilaisia vaatteita kaikille. Sellainen oli 50-luvulla tapana.

Olen auttamassa sementtihommissa, kun kotitaloa, joka on  alemmassa kuvassa, rapattiin :)

Fammun ja faffan kanssa kotirannassa sorsia syöttämässä.

Pispalanharju siintää tuolla taustalla. Järvi on siis Pyhäjärvi.

Asuimme isän vanhempien kanssa samassa talossa.

 Muutama vuosi tämän kuvan jälkeen faffa kuoli ja fammu oli 20 vuotta leskenä.
On ainoa värikuva -50 luvulta minkä löysin.

7-8 vuotiaana serkkuni luona Helsingissä ja edelleen rusetti päässä

Eka vuosi Raholan kansakoulussa Tampereella.

Olen vasemmalla kolmannessa pulpetissa ja rusetti päässä.

Nuoruuden kuva.

Paras ystäväni ja minä (oikealla). Käppäilemme Porissa, jossa kävin koulut toisesta luokasta lähtien vanhempani erotessa. Muistan tuon samettitakin erittäin hyvin. Silloin oli muotia myös samettikengät Retut nimeltään.

Samat kaverukset viidennellä keskikoulussa. Itse olen toinen vasemmalta eturivissä.

 Koulu oli Porin Suomalainen Yhteislyseo "Vellilä", jota Jorma Uotinenkin on käynyt.
Porin suomalainen Yhteislyseo oli vuonna 1969 Suomen suurin koulu. Koulu oli suurimmillaan lukuvuonna 1966-1967 oppilaiden määrän ollessa 1 359 oppilasta.
Lukiossa on ollut enimmillään 152 ylioppilaskokelasta lukuvuonna 1972-1973.

Lukiossa on ollut aina vanhojen PSYL:n perinteiden mukaisesti vahva matemaattis-luonnontieteellinen painotus, varmasti se oli syy siihen, että itsekin olin pitkällä matikalla lukiossa.

PSYL on säilyttänyt entisaikojen perinteitä ja niinpä edelleen penkinpainajaisiin tytöt pukeutuvat hienoihin vanhanajan pitkiin juhla-asuihin, pojat frakkeihin silinterihattuineen ja tanssitaan arvokkaasti poloneesia, kuten aina ennenkin koulun penkinpainajaisissa. Porissahan oli tuolloin myös Porin Lyseo vain pojille ja Porin tyttökoulu (Tipula) vain tytöille. PSYL:ssä oli kuitenkin tyttöjä paljon enemmän kuin poikia ja meidänkin tämä luokka oli tyttöluokka:)

Olin kahtena kesänä lukioaikana töissä Göteborgissa Wasa sjukhusissa.

Itse kirjoitettiin  johtajalle työhakemus ja minulla  on hänen käsinkirjoittama vastauskirje vielä tallessa.

Koulustamme oli muutamia muitakin tyttöjä samassa paikassa. Tuolloin oli suosittua työskennellä kesäisin Ruotsissa ja töitä sai helposti. Olen tuo vasemman puoleinen.

Poikakaveri tuli tietenkin visiitille Göteborgiin etten vaan päässyt huonoille teille :)

Tuolloin oli mikrosortsit ja pitkä takki muotia.

Ensimmäinen vaihe koulutuksesta oli saavutettu.
Jatkokoulutus kesti viisi pitkää vuotta.

Kovin on mutrussa ilme:)

Ensimmäinen etelänmatkani Espanjan Alicanteen vuonna 1972. Olen aina pelännyt lentämistä, vaikka miten olen vakuuttanut itselleni, että autolla ajaminen on hyvin paljon vaarallisempaa. Hyvä ettei asfalttia suudeltu, kun pääsimme maankamaralle:)

Merellä tuli vietettyä paljon aikaa. Olihan Pori merenrantakaupunki  ja ystäväpiirissä yhdellä oli purjevene, mistä pääsin nauttimaan. Kastiahan aina tarvitaan. Yleensä varustuksena oli toppatakki, sillä merellä oli usein kylmä.

Häämatkalla Ranskassa hiihtokeskus Les Deux Alpesissa..

Olipas mukava selata vanhoja kuvia. Muistot tulvahtivat mieleen. Se oli aikaa jolloin kuunneltiin Beatlesia, Dylania ja Donovania, RollingStonsia, Santanaa ym.

The Rolling Stonesin 

debyytivierailu juhannuksena 1965 oli aikansa suuria tapauksia.

Omppuviini oli suosittu juoma, haisaappaiden varret käännettiin alaspäin.

Tulipas tähän pituutta, toivottavasti jaksoitte mukana loppuun asti:)

Lähetän haasteen ihanalle blogin pitäjälle ainosofian sisustus blogiin

ja

blogini ekalle lukijalle Tuulalle  titin kotikolo blogiin. 

Terkuin:

Uusi tuttavuus

Aurinkoista torstaita!

Miten käyt ruokakaupassa, päivittäin vai kerran pari viikossa? Meillä, kun on kahden hengen talous, niin molemmat käyvät kaupassa. Mies käy melkein päivittäin Lindlistä hakemassa sämpylöitä ja vitaminoituja vesiä sekä leikkeitä ja hedelmiä.

Itse käyn pikaisesti melkein joka toinen päivä töiden jälkeen K- marketissa. Ostan yleensä tarvikkeet muutaman päivän ruokaan.  Kiire on ainainen kumppani kauppareissulla,  siksi valikoimaan ei tule perehdyttyä ollenkaan. Nykyään markettien valikoima on niin mahtava, että olisi mukava tutustua eri vaihtoehtoihin ajan kanssa. Sitä hakee vaan niitä tuttuja tuotteita mitä aina ennenkin vaikka vaihtoehtoja olisi vaikka millä mitalla. Onhan siellä sellaisiakin tuotteita, mistä ei ole aavistustakaan miten niitä käytetään, monet eksoottiset hedelmät ovat juuri tällaisia:)

Mielenkiintoinen uutuus oli tuo spelttimustikka näkkäri luomuna.  Aivan ihanan makuinen ja terveellinen näkkäri. Se on juureen tehty, hiivaton, lisäaineeton ja säilöntäaineeton  täysjyvätuote. Paketin päällä on ihana teksti: Aitoja makuelämyksiä  luonnosta. Tuotettu ilolla ja maustettu lämpimällä ajatuksilla.
Kannattaa tutustua (ei maksettu mainos)

 Tänään, vaikka on vapaapäivä , nautin ekat aamukahvit jo viideltä ja tässä on toiset aamukahvit vähän myöhemmin.

En oikein niin aikaisin osaa syödä mitään, mutta tuossa kasin pintaan  jo maistuu.
Olis varmaan maistunut sullekin!

Aurinko paistaa harson takaa, mutta silti siinä on virtaa, sillä terassin mittari näyttää +15 astetta. Nyt jos koskaan on mentävä ulos nauttimaan keväisestä ilmasta!

Ps: tabletilla ei ole helppoa tehdä näitä päivityksiä, varsinkin kun en ole poistanut tuota ennakoivaa tekstinsyöttöä. Sillä saa vaan niin helposti näpsättyä kuvia ja siirrettyä tänne:)

Terveisin

Hanne