Mukavaa äitienpäivän myöhäisiltaa!
Tämä oli taas yksi niistä päivistä, joka jää taatusti mieleen, eikä ihan mielyttävänä muistona.
Vanhempani ovat nyt kuukauden sisällä olleet kolmissa hautajaisissa ja äitienpäivän vietto mökillä kanssamme tuntui sopivalta vaihtoehdolta. Lupasin tehdä hirvipaistia ja leipoa kakkua, että saavat vain nauttia olostaan.
Mökkitie on routinut tänä keväänä enemmän kuin koskaan ja eilinen lämpö nosti muutamasta kohdasta veden ja saven pintaa. Tietäähän sen millaista upottavaa liejua se sitten oli.
Vanhempani tulivat pari viikkoa sitten vaihtamallaan uudella Toyota Avensis hypridillään, joka on automaattivaihteien, hiljakseen eteenpäin, mutta ehkä tässä pahimmassa paikassa vauhti hiipui liian hiljaiseksi ja auto upposi kuskinpuolelta pohjaa myöten saviliejuun.
Ensiksi yritimme mönkijällä vetää auto liejusta, mutta eihän se mihinkään noussut, upposi vaan syvemmälle. No oli soitettava paikallinen apuun traktorilla. Sillä auto nousi melkoisen ähellyksen jälkeen takaisin pitävälle pinnalle,
mutta sitten isälleni tapahtui pieni ajatusvirhe ja hän painoi kaasua jarrun sijaan. Auto syöksyi päin pysähtynyttä traktoria ja jälki oli sen näköistä ja meteli kova. Eipä paljon hymyilyttänyt ketään.
Onneksi kukaan ei loukkaantunut, mutta melko hiöjaista porukkaa oli. Halvemmalla olisi selvinnyt, jos koko poppoo olisi mennyt ravintolaan syömään, näin jälkeen päin ajatellen.
Itselle tuli inhoittava ajatus mieleen, että jos sama ajatuskatkos tulee jossain risteyksessä, silloin tapahtumat ovat katasrofaaliset. Ehkä 76v. on liian myöhäistä opetella ajamaan automaatti vaihteista autoa!
Melko ankeissa mietteissä äitienpäivä ateria kuitenkin syötiin:)
Toivottavasti teillä on ollut iloisempi ilmapiiri!
Oikein aurinkoista tulevaa viikkoa kaikille♥!
Oijoi, olipa ikävän kuuloinen tapaus. Onneksi kuitenkin selvittiin pelkällä peltivauriolla. Tuo jumiutuminen varmaan nosti stressitasoa ja sen myötä sekaantuminen polkimissa on aika ymmärrettävää, olisi voinut käydä nuoremmallekin... Pitkällä tähtäimellä automaatin luulisi olevan helpompi ikäihmiselle. Itse en ainakaan enää vaihtaisi manuaaliin, vaikka vuosia on puolet vähemmän.
VastaaPoistaHei Matleena! Ihan varmasti olisi voinut käydä kelle vaan. Tilanne oli aika stressaava, sillä olisihan ollut mahdollista,että se ei olisi noussut traktorillakaan. Ehkä automaatti vaatii hieman harjoittelua sillä en itsekään kylmiltään osaisi tehdä mitään automaattiauton ratissa:)
PoistaVoi miten ikävä tapaus :(
VastaaPoistaAinoa lohtu on, että kukaan ei ole loukkaantunut... mutta uskon kyllä, että harmitus on suuri hetken aikaa...
Hei Marru!
PoistaTuolla yritin äitiäni lohduttaa, mutta varmasti viettivät unettoman yön kotonaan:)
Kävipä kurjasti. Vaan lohdutan samoin kuin muutkin, onneksi ryttyyn meni vain peltiä eivätkä vanhempasi loukkaantuneet. Automaattia en tahtoisi minäkään vuosien jälkeen vaihtaa enää manuaaliin, mutta kestää toki aikansa, kun siihen alkuvaiheessa totuttelee. Haavereita taas sattuu itsekullekin, katse tästä vain eteenpäin!
VastaaPoistaHei Hannah!
PoistaNäinhän se on. Itse jouduin kuskiksi automaattivaihteiseksi autoon ja kyllä jännitti ihan hirveesti. Ajokin oli sitten sen mukaista. Tottakait siihenkin tottuu, sillä kukaan ei ole seppä syntyessään:)
Voi harmi.Lohdutan samoin että onneksi ajatusvirhe kävi tässä eikä liikenteessä.Automaatti vaatii harjoittelua, itsekin niksautin niskani muutaman kerran kun automaatilla ajaessa olin painavani kytkintä ja painoinkin jarrua...Mutta harmittahan se varmasti ja kovasti :/
VastaaPoistaAurinkoa tulevaan viikkoosi!
Hei Ani! Niin parempi nyt kuin liikenteessä.
PoistaUni ei varmaan tullut kummankaan silmiin viime yönä, mutta elämä jatkuu:)
Voi miten ikävää. Aivan varmasti vanhempiasi harmitti, kun uusi auto upposi liejuun ja sitten vielä meni päin traktoria...tosi harmillista.
VastaaPoistaMinullakin on yksi auto ollut automaattivaihteinen ja alukisi joka ainoa kerta, kun pysähdyin liikennevaloihin auto sammui.
Hei Irmastiina!
PoistaMielipahaa oli kerrakseen, mutta nyt auto on jo remontissa ja tapahtuma vain ikävä muisto.
Ups,mikä vahinko, mut onneks se oli vain peltiä, eikä kenellekkään sattunut mitään ikävää!!
VastaaPoistaHyvää alkanutta viikkoa teille kaikille:)
Terkuin, Soile
Moikka, hyvä näin,mutta kyllä M. hieman kärsi sydänkivuista seuraavana yönä.
PoistaEilen olin kyytimiehenä kauppareissulla ja hän oli jo valoisalla mielellä.
Tälläista vaan joskus sattuu. Pientähän tämä oli siihen verrattuna, mitä päivittäin tuolla tienpäällä voi sattua:)
Uh, olipas kenkku päivä...metsäiset tiet ovat liejuisia ja petollisia vielä. Uusi auto on uusi, joten käyttöominaisuudetkin ovat aluksi vieraita :-( Mutta onneksi ei pahemmin käynyt,
VastaaPoistaloppu hyvin kaikki hyvin..
Hei Marianne!
PoistaTuo tie on joskus 60-luvulla ollut vastaavassa kunnossa, mutta kesä ja syksy oli niin sateinen, että jotain tällaista saattoi odottaa.
Itse ainakin tarvitsisin harjoitusta, jos ajaisin automaattivaihteisella autolla.
Muutenkin,tuo on hieman erilainen kuin normi automaattivaihteinen auto.
Eihän tuo nyt aivan putkeen mennyt. Tunnen paikan mihin auto "upposi" varsin hyvin.
VastaaPoistaTällaista vaan sattuu. Itse asiassa automaattivaihteinen auto on huomattavasti helpompi ajaa kuin manuaali. Toki alussa saattaa tapahtua lipsahduksia. Vasen jalka pitää "liimata" lattiaan. Sitä ei saa käyttää.
Moikka Rami!
PoistaNäinhän se on, mutta O. meni autoon sisään repsakan puolelta ja jätti kurasaappaat ulos.
Hän istui tavallaan poikittain ja se oli syys, että jalka osuikin kaasuun:) Näin voi todella joskus käydä.
Ensi viikolla auton pitäisi olla kunnoissa ja tapahtuma vain ikävä muisto.