KUN SULJEN SILMÄNI

Hei kaikille. Nyt on ollut pakollinen bloggaustauko. Tietokone temppuili  kanssani ja läppäri oli valitettavasti mökillä silloin, kun sitä olisikin tarvinnut. Onneksi atk-insinööriksi opiskeleva vävykokelas pääsi viikonloppuna käymään ja nyt kaikki toimii jälleen moitteettomasti. Täytyy myöntää, että hieman tilanne ärsytti, sillä sateisina päivinä olisi niin helposti voinut olla koneella:)

Koivut vihertää jo selvästi ja viime viikon tiistaina käki kukkui monta kertaa iloisesti. On tämä vaan hienoa aikaa...

Eilen äidilläni käydessä lainasin häneltä mielenkiintoisen kirjan.

Kirja  KUN SULJEN SILMÄNI on psykologinen trilleri ja S.J.Watsonin esikoisromaani, jolla hän voitti "kustannusalan Oscarin"kilpailun" vuoden parhaasta jännitys- ja rikoskirjasta Galaxy National Book Awardseissa. Teos oli ehdolla myös vuoden parhaaksi esikoisteokseksi sekä parhaaksi äänikirjaksi. Lisäksi Kun suljen silmäni on palkittu The Crime Writers’ Associationin John Creasey (New Blood) Dagger -palkinnolla. 

Kirja kertoo 47- vuotiaasta Christinestä, joka herää joka ikinen aamu vieraan miehen vierestä, miehen, joka sanoo olevansa hänen aviomiehensä Ben. Christine kuulee olleensa auto-onnettomuudessa, jonka seurauksena hänen aivonsa ovat vaurioituneet ja kaikki eletyn päivän tapahtumat pyyhkiytyvät yöllä  syvän unen aikana pois muistista.

"Käsi, joka tarttuu saippuaan ei näytä minun kädeltäni. Iho on ryppyinen, kynnet hoitamattomat ja lyhyiksi pureskellut, ja nimettömässä on yksinkertainen kultainen vihkisormus, kuten tuolla miehellä sängyssä, josta juuri olen noussut.

..... Kohotan katseeni peiliin.

Kasvot, jotka sieltä katsovat eivät ole minun. Tukka on ohuempi ja se on leikattu paljon lyhyemmäksi, kuin minulla yleensä, iho  poskilla ja leuan alla roikkuu, huulet ovat ohuet, suupielet alaspäin kääntyneet. Minulta pääsee huudahdus, sanaton voihkaisu, joka voisi muuttua järkytystä ilmaisevaksi kiljaisuksi jos vain sallisin, ja sitten panen merkille silmät."

Christine tapaa tohtori Nashin, joka tutkii amnesiaa eli muistin häiriöitä. Hänen  pyynnöstäään  Christine pitää päiväkirjaa salaa mieheltään selkiyttääkseen sirpaleista elämäänsä. Päiväkirjan avulla Christine huomaa ettei kaikki hänen elämästään kerrottu pidäkään paikkaansa hänen omien  havaintojensa kanssa.

Vaikka Christinen elämässä päivät toistuvat samanlaisina, kirjan juoni etenee jouhevasti ja pitää lukijaa koukussaan aina loppuhuipennukseen asti!

En muista pitkään aikaan lukeneeni mitään noin mielenkiintoista kirjaa.
 Aloitin sen lukemisen Suomen pelin jälkeen ja minun oli luettava se siltä istuimelta loppuun asti, vaikka pikkutunneille menikin.

Odotan mielenkiinnolla kirjasta tehtävää elokuvaa, jonka pääosassa on Nicole Kidman.
 
Olisi varmasti kammottavaa, jos kaikki muistot katoaisivat. Eletyn elämän muistot tekevät mielestäni elämästä mielekkään.

Oikein mukavaa alkanutta viikkoa kaikille♥
Olenkin muutaman päivän kyläilemässä Porissa:)

Hanne