torstai 24. helmikuuta 2011

Vanhoja ruokailuvälineitä

Lämpöiset kiitokset kaikille ihanille lukijoilleni ja kommentoijille♥
Siivoilin tänään hieman kaappeja ja kuvasin muutamia kauniita vanhoja ruokailuvälineitä. Ne ovat isovanhempieni kodista minulle tulleita ja siksi niillä on myös tunnearvoa. Eräs sellainen on tämä lusikka. Fammu ja Faffa olivat ihastuneet Suomen ja muiden pohjoismaiden Lappiin. He tekivät sinne lukuisia autoretkiä. Itsekin olin heidän matkassaan pikku tyttönä. Kävimme aina Hammerfestissä asti. Valitettavasti matkoista ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, muuta kuin mitä valokuvat kertovat. Isoisällä oli kaksi Yrjö Kokon kirjoittamaa kirjaa laulujoutsenista, mitkä nyt ovat minulla. Muistan miten rakkaita ne kirjat olivat minulle, katselin kuvia ja pyysin isoisää lukemaan tarinaa uudestaan ja uudestaan. Ne kirjat kertovat Lapista ja joutsenista.


Pohjoisen kaipuutani lohduttaa perintötauluni, siinä on jotain minua koskettavaa.


Tekstikin vaihtoi väriä, mutta enpäs saa sitä nyt korjattua.
Mukavaa loppuviikkoa kuiteskin♥
-Hanne-


17 kommenttia:

  1. Kylläpä ovatkin kauniita!Ja tunnearvoahan ei korvaa mikään..

    VastaaPoista
  2. Kauniita nuo vanhat ruokailuvälineet! hieno on taulukin...)

    VastaaPoista
  3. Mukavaa loppuviikkoa sinullekin ♥aarteiden parissa :)

    VastaaPoista
  4. Hurmaavaa menneen ajan henkeä ja tarinoita laulujoutsenista. Jotenkin sisälläni alkaa soida Sibelius...

    Annoin miltei kaikki hopeaesineet tyttäreni mukaan, sillä minusta ei ole niitä hankaamaan. Hän ihem kyllä viitsii sitä;-)

    Hanne, jälleen niin hyviä kuvia.

    (Käytkö Markun blogissa? Kurkkaa mun seuraaminen blogien kautta. Nyt sille Luvian kaljaasille on omistettu jo leipäkin;-)

    VastaaPoista
  5. Kauniita kuvia vanhoista aarteista.
    Ihanat muistot esivanhemmilta.
    Kiva kun arvostat niitä.
    Minulle ei niitä ole, kun kaikki jäi sodanjalkoihin.
    Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
  6. Marika,kiitos! olet oikeassa tunnearvolla on iso merkitys.

    Irmastiina, kiitos!

    Pepi, kiitos! Toivottavasti tulee jo ulkoiluilmat:)

    Leena, kiitos! meikäläisellä on 26 vuotias poika, joka viisveisaa moisista kaluista, mutta ehkä joskus:)
    Kiitos vinkistä, käyn heti kurkkimassa:)

    sylvi, kiitos, minulle tosiaan isovanhemmat olivat tärkeitä ja rakkaita:)

    VastaaPoista
  7. Voi, mitä aarteita !! Kauniita ja mikä parasta, kun niissä on oikeesti tunnearvoa !!
    Ihanata viikonloppua sinulle :)!!
    - Tiina -

    VastaaPoista
  8. Ihana postaus! Taas kerran tuli mieleeni se, mitä me isoäiteinä jätämme pienten lastenlastemme sydämiin muistoksi! Tietysti nuo rakkaat ja kauniit muistoesineet vielä tarkentavat muistoja isovanhemmista. Olet Onnen Tyttö! Sinulla on ollut Viisaat Isovanhemmat, ovat oikealla tavalla osanneet antaa sinulle ikuisia muistoja itsestään...."Niin kauan, kun jokukaan meidät muistaa, elämme"
    tuksu

    VastaaPoista
  9. Kauniita muistorikkaita aarteitasi, joita on hyvä pitää esillä parhaimmalla paikalla ja muistella...

    kaunis maalaus .. siinä laiturilla olisi ihastuttavaa istua ja katsella ympärilleen...kentie lähteä hiljaa soutamaan ja ihailemaan vuonaita maisemia.

    Lämpimin ajatuksin.

    VastaaPoista
  10. Ihaina, ihania ja ihania, minullakin jotain perintöjuttuja voisin niitä myös kuvailla, pari sokeripihdit lusikoita ym. Tunnearvo niillä on suunnaton sen lisäksi, että ovat suunnattoman kauniita, oikeita aarteita myös sinulla ♥

    VastaaPoista
  11. Kauniita! Ja niin paljon niihin liittyviä kauniita muistoja, ovat varmasti tosi rakkaat.

    VastaaPoista
  12. Ihania ovat nuo vanhat ottimet ! Minullakin hakusessa tuollaiset leivospihdit...

    Mukavaa viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
  13. Arvokkaita ja upeita ruokailuvälineitä!

    Minun appivanhempani olivat Lapinhulluja koko elämänsä. Minun äitini esiäiti on kotoisin Lapista, ihan pohjoisesta, joten minullakin on jotain tiettyä kaipuuta sinnepäin, vaan en ole useasti siellä ollut/käynyt.

    Hieno tuo taulu! Lienee Suomen Lapista, minulla on näet samasta aiheesta ja mahdollisesti paikasta anopin maalaama taulu kotonamme.

    Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  14. Ihania, vanhoja ruokailuvälineitä..
    niin nostalgisia muistoja alkaa vieriä mieleen..niin kauniita..
    Tuo taulukin on ihana!

    VastaaPoista
  15. Voi kiitos ihanista kommenteistanne♥

    VastaaPoista
  16. Tosi kauniita ruokailuvälineitä,ihanaa vanhaa patinaa...Mulla myös on isäni aikanaan hankkimat Yrjö Kokon Lappi- ja joutsenkirjat,neljä kappaletta.Luin niitä pikkutyttönä yhä uudelleen,tuijotin kuvia lumoutuneena...

    VastaaPoista

♥LÄMPIMÄT KIITOKSET KOMMENTEISTA♥