Siivoilin tänään hieman kaappeja ja kuvasin muutamia kauniita vanhoja ruokailuvälineitä. Ne ovat isovanhempieni kodista minulle tulleita ja siksi niillä on myös tunnearvoa. Eräs sellainen on tämä lusikka. Fammu ja Faffa olivat ihastuneet Suomen ja muiden pohjoismaiden Lappiin. He tekivät sinne lukuisia autoretkiä. Itsekin olin heidän matkassaan pikku tyttönä. Kävimme aina Hammerfestissä asti. Valitettavasti matkoista ei ole jäänyt mitään muistikuvaa, muuta kuin mitä valokuvat kertovat. Isoisällä oli kaksi Yrjö Kokon kirjoittamaa kirjaa laulujoutsenista, mitkä nyt ovat minulla. Muistan miten rakkaita ne kirjat olivat minulle, katselin kuvia ja pyysin isoisää lukemaan tarinaa uudestaan ja uudestaan. Ne kirjat kertovat Lapista ja joutsenista.
Pohjoisen kaipuutani lohduttaa perintötauluni, siinä on jotain minua koskettavaa.
Tekstikin vaihtoi väriä, mutta enpäs saa sitä nyt korjattua.
Mukavaa loppuviikkoa kuiteskin♥
-Hanne-
Kylläpä ovatkin kauniita!Ja tunnearvoahan ei korvaa mikään..
VastaaPoistaKauniita nuo vanhat ruokailuvälineet! hieno on taulukin...)
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa sinullekin ♥aarteiden parissa :)
VastaaPoistaHurmaavaa menneen ajan henkeä ja tarinoita laulujoutsenista. Jotenkin sisälläni alkaa soida Sibelius...
VastaaPoistaAnnoin miltei kaikki hopeaesineet tyttäreni mukaan, sillä minusta ei ole niitä hankaamaan. Hän ihem kyllä viitsii sitä;-)
Hanne, jälleen niin hyviä kuvia.
(Käytkö Markun blogissa? Kurkkaa mun seuraaminen blogien kautta. Nyt sille Luvian kaljaasille on omistettu jo leipäkin;-)
Kauniita kuvia vanhoista aarteista.
VastaaPoistaIhanat muistot esivanhemmilta.
Kiva kun arvostat niitä.
Minulle ei niitä ole, kun kaikki jäi sodanjalkoihin.
Hyvää viikonloppua sinulle!
Marika,kiitos! olet oikeassa tunnearvolla on iso merkitys.
VastaaPoistaIrmastiina, kiitos!
Pepi, kiitos! Toivottavasti tulee jo ulkoiluilmat:)
Leena, kiitos! meikäläisellä on 26 vuotias poika, joka viisveisaa moisista kaluista, mutta ehkä joskus:)
Kiitos vinkistä, käyn heti kurkkimassa:)
sylvi, kiitos, minulle tosiaan isovanhemmat olivat tärkeitä ja rakkaita:)
Voi, mitä aarteita !! Kauniita ja mikä parasta, kun niissä on oikeesti tunnearvoa !!
VastaaPoistaIhanata viikonloppua sinulle :)!!
- Tiina -
Ihana postaus! Taas kerran tuli mieleeni se, mitä me isoäiteinä jätämme pienten lastenlastemme sydämiin muistoksi! Tietysti nuo rakkaat ja kauniit muistoesineet vielä tarkentavat muistoja isovanhemmista. Olet Onnen Tyttö! Sinulla on ollut Viisaat Isovanhemmat, ovat oikealla tavalla osanneet antaa sinulle ikuisia muistoja itsestään...."Niin kauan, kun jokukaan meidät muistaa, elämme"
VastaaPoistatuksu
Kauniita muistorikkaita aarteitasi, joita on hyvä pitää esillä parhaimmalla paikalla ja muistella...
VastaaPoistakaunis maalaus .. siinä laiturilla olisi ihastuttavaa istua ja katsella ympärilleen...kentie lähteä hiljaa soutamaan ja ihailemaan vuonaita maisemia.
Lämpimin ajatuksin.
Ihaina, ihania ja ihania, minullakin jotain perintöjuttuja voisin niitä myös kuvailla, pari sokeripihdit lusikoita ym. Tunnearvo niillä on suunnaton sen lisäksi, että ovat suunnattoman kauniita, oikeita aarteita myös sinulla ♥
VastaaPoistaKauniita! Ja niin paljon niihin liittyviä kauniita muistoja, ovat varmasti tosi rakkaat.
VastaaPoistaIhania ovat nuo vanhat ottimet ! Minullakin hakusessa tuollaiset leivospihdit...
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinulle <3
Arvokkaita ja upeita ruokailuvälineitä!
VastaaPoistaMinun appivanhempani olivat Lapinhulluja koko elämänsä. Minun äitini esiäiti on kotoisin Lapista, ihan pohjoisesta, joten minullakin on jotain tiettyä kaipuuta sinnepäin, vaan en ole useasti siellä ollut/käynyt.
Hieno tuo taulu! Lienee Suomen Lapista, minulla on näet samasta aiheesta ja mahdollisesti paikasta anopin maalaama taulu kotonamme.
Hyvää viikonloppua!
Ihania, vanhoja ruokailuvälineitä..
VastaaPoistaniin nostalgisia muistoja alkaa vieriä mieleen..niin kauniita..
Tuo taulukin on ihana!
Voi kiitos ihanista kommenteistanne♥
VastaaPoistaKaunista!
VastaaPoistaTosi kauniita ruokailuvälineitä,ihanaa vanhaa patinaa...Mulla myös on isäni aikanaan hankkimat Yrjö Kokon Lappi- ja joutsenkirjat,neljä kappaletta.Luin niitä pikkutyttönä yhä uudelleen,tuijotin kuvia lumoutuneena...
VastaaPoista