Mukavaa vuotta 2021 kaikille! Vuosi on alkanut ihanassa talvisessa säässä. Nyt kuitenkin ajattelin kertoa menneestä oudosta koronavuodesta. Tein kuvista kollaaseja ja avaan eri kuukausien hailaitteja :)
Tammikuun alku 2020 vietettiin mökillä. Loppiaisen jälkeen palasimme kotiin. Kotona maa oli huurassa, mutta lunta ei ollut. Ylhäällä oikealla oleva kuva on otettu 11.1. ja keskellä oleva kuva 12.1. Ero on kuin yöllä ja päivällä. En muista noin kesäiseltä näyttävää päivää menneiltä vuosilta.
Elämä kuitenkin jatkui kotosalla, vaikkakin välillä vietimme muutamia öitä mökillä. Lintuja on ruokittava läpi talven, kun sen on syksyllä aloittanut. Se on yksi syy, joka pakottaa välillä käymään kotona, jos ollaan mökillä ja toisinpäin.
Loppukuusta pikkupojat olivat tulossa meille hoitoon ja toivoin koko sydämestäni, että saataisiin lunta. Toiveeni toteutui:) Poikien saapuessa alkoi lumisade ja sitä satoi monena päivänä, mahdollistaen lumiukonkin teon, myos pulkat olivat kovassa käytössä ja Murua kävylyttäessä uskallettiin järvenjäälle, kuitenkin vaan ihan rantaan. Joskus monen tunnin ulkonaolo uuvutti pikkumiehet juuri ennen ruokailua ja molemmet nukahtivat olohuoneen lattialle unipeittojensa kanssa :) Pojat olivat meillä viikonpäivät. Eipä tullut meillekään aika pitkäksi. Retkeiltiin terassilla pienten eväiden kera, seikkailimme pimeässä metsässä papan otsalampun turvin ja huomioimme, ettei luminen metsä olekaan täysin pimeä, vaikka valot sammuvat. Sitä virkistyi itsekin, kun joutui ottamaan täyden vastuun pienistä lapsista. Lapset ovat kyllä elämän suola ja rikkaus ♥
Helmikuussa lunta ei tullut lisää, mutta aurinkoisia pakkaspäiviä riitti kuun puoliväliin asti. Se vähäinenkin lumi hävisi auringon paistaessa. Terassilla auringossa mittari näytti jopa +20 astetta. Suurimmaksi osaksi olimme mökillä. Puoliso oli halonhakkuussa (mielipuuha) ja auttoi naapurimökin isäntää risujen poltossa sekä huolehti, että sauna lämpesi joka toinen päivä. Arvaatteko, mitä mä duunasin, no mä HARAVOIN pihaa HELMIKUUSSA! Yritin myös jouduttaa mullan sulamista lavakauluksissa ja kalustelin kasvihuonetta:) Into istutuspuuhiin oli jo kova:)
Narsissin alut pilkistivät jo maasta, vaikka oli vasta helmikuu.
Meidänmökki-lehti ilmestyi ja siinä oli ihanan Ilona Pietiläisen tekemä juttu meidän mökistä edelliseltä kesältä. Vähänkö jännitti mitä kuvia Ilona oli lehteen laittanut ja mitä kirjoittanut. Ihan kivan tarinan hän oli vuosien kokemuksella saanut aikaiseksi♥ Kiitos Ilona ♥
Maaliskuun ekana päivänä saatiin taas lumi maahan.
Maailmalta kantautui hurjia huhuja Kiinasta joulukuussa leviämään lähteneestä viruksesta. Hiihtolomat olivat juuri loppuneet ja ensimmäiset tiedot Suomeenkin levinneestä Covid-19 viruksesta saatiin. Tytär otti pikkupojat pois päikkäristä ja jäi etätöihin. Me jatkoimme elämää mökillä. Alkukuusta vielä kävimme sukulaisen 80-vuotisjuhlissa ja samana päivänä kuulimme, että pojan perheen lasten koulun eräs opettaja oli saanut koronatartunnan ja 90 oli altistunut. 500 oppilaan koulu laitettiin etäopetukseen. Kaikki olivat tulisilla hiilillä. Äkkiä se kaukana riehunut virus oli tullutkin hyvin lähelle. Onneksi meistä kukaan ei saanut tartuntaa:) Mökkikunnassa ei tartuntoja vielä ollut, mutta kotikunnassa muutama oli ollut Levin viruslingossa.
28.3. Uusimaa suljettiin ja ihmiset hamstrasivat vessapaperia!!! (hullua) Mekin kävimme kaupassa kertakäyttöhanskoissa ja välttelimme ihmisiä. Kerralla ostimme parin viikon ruoat. Uutisia ja ylimääräisiä lähetyksiä seurattiin säännöllisesti.
Puolessa välissä maaliskuuta aurinko jälleen näyttäytyi. Maa oli jäässsä, vaikkakin lumeton. Puoliso vietti päivät rankametsässä, koska maa kantoi vielä hyvin mönkijän ja rankakärryn. Mikäs siellä oli ollessa, aurinko paistoi ja palvelu pelasi. Päivittäin veimme sinne Murun kanssa kahvia ja eväitä. No samalla sain itsekin päiväkahvit mukavassa seurassa:) Mä olin puutarhahommissa. Istutin osan eteisessä talvehtineista pelargoneista uusiin purkkeihin ja kasvun edistyessä otin niistä istukkaita. Aurinkoisina päivinä pääsivät kasvihuoneen lämpöön. Bongasin kevään ekat leskenlehdet! Kaikenlaista puuhaa riittä mökillä, eikä päivät tunnu pitkäveteisiltä:)
Huhtikuun alussa oli mökkitien pinta jäässä ja lumi satoi siihen päälle, joten kieli keskellä suuta täytyi Murua ja itseä lenkittää. Kaikki paikat kipeytivät, kun joutui jännittämään joka askeleella, en tykännyt :(
Kasvihuone oli mukava paikka, kun 4.4. kylvin pari pussillista samettikukan siemeniä, lehtikaalia ja kasvihuonekurkkua. Nyt ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Samettikukat eivät lähteneet kasvuun ollenkaan. Kylvöt oli tehtävä uudestaan huhtikuun puolenvälin jälkeen. Siemenet taisivat olla pari vuotta vanhoja, mutta yleensä se ei haittaa. En kyllä yhtään katsonut mikä kuunkierto oli menossa siemeniä kylväessä.. Silläkin on iso merkitys kasvuunlähdössä. Osa lavakauluksista vaati uutta maalia ja siksi kärräsin osan laatikoiden mullasta kukkapenkkeihin. Sain samalla tilaa uudelle mullalle. Tarkoitus oli laittaa puisen kauluksen ja mullan väliin patolevyä, mutta en ollut varma sen käytön terveellisyydestä, joten jätin laittamatta.
Lintujen laulu oli lisääntynyt valtavasti, krookukset, sinivuokot ja valkovuokot kukkivat, kurjet ja joutsenet saapuivat. Kevät on ihanaa aikaa.
24.4. järvi vapautui jäistä. Oli aika viedä katiska veteen.
14.4 Uudenmaan sulku päättyi, vaikka koronaan sairastuneet lisääntyivät. Ravintolat olivat edelleen kiinni. Huoli yrittäjien, artistien ja kulttuuri-ihmisten selviämisestä kasvoi. Lomautukset lisääntyivät ja se koski myös poikaani. Koronan vuoksi pääsisen ja vapun vietimme keskenään. Meni se niinkin.
Toukokuun kolmas päivä kylvin kolmeen lavaan siemeniä. Retiisin, tillin, rukolan, salaattien, pinaattin, porkkanan siemenet ja kelta- sekä punasipulin istukkaat pääsivät multaan.. 6.5 laitoin erilaisia punajuuren siemeniä ja lehtisellerin taimia lavaan. Lavat peittelin harsolla ja toivoin, että ilmat lämpenisivät ja saisimme hieman vettä. Yleensä en niin vesisateesta piittaa, mutta koko talvi ja kevät olivat niin vähäsateisia ja maa oli rutikuivaa. Ne olemattomat lumet, mitä aika ajoin satoi, haihtuivat ilmaan auringon lämmössä. En uskaltanut katsoa edes kaivoon, sillä aavistin veden olevan vähissä. No huh, yhdentenätoista päivänä herättiin lumiseen maisemaan, mutta ei hätää, se suli vielä samana päivänä.
Iloinen yllätys oli, kun 12.5.oli pieniä retiisin alkuja lavassa.Porkkanatkin jo vihersi. Kasvuunlähdön nopeus yllättää joka vuosi.
Kasvattamiani taimia kiikutin kasvihuoneeseen aamusti ja illalla sisälle, mutta se kannatti. Hyviä tuli kaikista. Toukokuusta lähtien hommaa riittää pihalla. Ulkona ollaan aamu yhdeksästä ilta kymmeneen ja joskus ylikin. Kahvittelu ja ruokailu tapahtuu ulkona työn lomassa:)
Puolessavälissä kuuta uskaltauduttiin (vaikka korona) yhden naapurin metsäkämpälle nokipannukahveille ja makkaran paistoon sekä tyttären pojan 4-vuotispäiville. Ne pidettiin kyllä ihan perhepiirissä. Loppukuusta pojat tulivat äitinsä kanssa pidennetyksi viikonlopuksi mökille. Onneksi ilmat suosivat ja kylpyamme oli ihan must juttu, kuten sammakonkutu ja pienet sammakonalut ojassa. Niitä täytyi joka päivä käydä katsomassa ja ihmettelemässä.
Itsekoottu katiskakin antoi saalista, siellä oli mukavan kokoisia ahvenia jotka nyljin ja tein kermaisen ahvenkeiton. Oli muuten hyvää:)
Ah, ihana kesäkuu! Kotona omenapuut olivat täydessä kukassa, mutta mökillä kukkia oli vain muutama ja nekin avautuivat tosi myöhään. Edellisvuonna omenasato oli kyllä mahtava, joten soin niille lepotauon ihan mielelläni:)
Kuun alussa helppasimme iäkkäitä vanhuksiani ja kävimme öljyämässä heidän terassin ja puiset kalusteet. Sen olisi kyllä voinut tehdä pari vuotta aikaisemmin, mutta hyvä, että edes nyt.
Kasvihuoneessa samettikukkien taimet olivat kasvaneet jo hyvin. Niitä oli yli kolmesataa. Hommaa riitti, kun koulin niitä omiin purkkeihin. Kun olivat voimistuneet istutin lavakauluksiin, kukkapenkkeihin, isoihin ruukkuihin ja annoin naapurille ja äidille. Niistä riitti vielä kotipihaankin. Samettiruusut ovat helppoja kukkia ja kestävät hyvinä pitkälle syksyyn eikä sadekaan haittaa niiden kukintaa. Jotkut vaan eivät niistä pidä. Onneksi mieleisiä kukkijoita löytyy kaikille.
Hankin Hankkijalta kaksi valkoista amppelia. Niissä oli valkoista surfiinaa, valkoista riippaverbeenaa sekä valkoista riippalobeliaa. Täytyy sanoa, että noin ihania amppeleita meillä ei ennen ole ollut. Kukkivat pitkälle syksyyn, kun vaan aktiivisesti nyppi kuihtuneet pois.
Miljoonakellot ovat kyllä kauniita, mutta vaikka sanotaan, että niitä ei muka tarvitse nyppiä, niin pysyvät siistimpinä, jos viitsii nyppiä säännöllisesti:)
Itse en tomaatintaimia kasvata, kun siihen ei ole sopivaa paikkaa, mutta puolison sisar on hyvä niiden kasvatuksessa ja nytkin sain häneltä monta hyvävoimaista tainta. Olin jo itsekin ostanut taimitarhalta muutaman, joten tomaatintaimia oli kaikkiaan 16 .
Kasvihuone ostettiin kotipihaan 2010. Kasvatin siellä tomaattia ja kurkkua, vaikka olimmekin paljon kesäaikaan mökillä. Ajattelin hiljaa pienessä mielessä, että olisi hyvä, jos ansari olisi peräkärryssä ja sitä voisi vedellä kodin ja mökin väliä tarvittaessa:) Satoa silloinkin saatiin, vaikka ovi oli auki jatkuvasti ja kastelu välillä huonoa. 2018 syyskesällä kasvihuone purettiin ja tuotiin mökille. Viime kesäkuussa pääsimme yhteisymmärrykseen siitä mihin se pihassa pystytetään ja sen alustaksi tehtiin terassi kesäkuun lopussa. Itse kasvihuone oli pystyssä jossain vaiheessa heinäkuuta. Sen kesän tomaatin- ja kurkuntaimet olivat jo kuitenkin kasvamassa saunan seinustalla olevassa pienessä ansarissa, joka tehtiin 2016 kesällä. Näin ollen "uudessa" kasvihuoneessa vietettiin elokuun iltoja ja vasta keväällä 2020 se pääsi aidoksi kasvihuoneeksi. kurkut saivat kokonaan saunan päädyssä olevan "kasvihuoneen"
Ansari elokuun illassa 2019
Puoliso kollaasin keskellä halkopinonsa vieressä. Hänestä tuli halkoholisti ja pelkään, että sama jatkuu tänä keväänä, vaikka lato on täynnä halkoja ja nuokin ovat vielä pressun alla pihassa.:)
Ennen juhannusta teimme pienen terassin saunan edustalle. Viime kesänä (2019) niitä tehtiinkin kolme kappeletta:) Niiden teko käy jo rutiinilla:)
Puolen kuun maissa ihanat, odotetut mökkinaapurit tulivat Brysselistä kesänviettoon. Eurooppakoulu toimi sielläkin etänä, joten töitä saattoi tehdä Suomesta käsin. Tulojuhlat pidettiin pihalla(korona). Oli kahvia raparperitorttun ja jäätelön kera sekä tietenkin skumppaa! Halata emme uskaltaneet, vaikka mieli teki:) Olivat ihmeissään, kun Suomessa käytetään maskeja niin vähän. No nyt sekin on onneksi muuttunut.
Juhannuksena saimme ystäväpariskunnan kylään, kun korona oli hieman rauhoittunut. Ilmat suosivat ja juhannusruusukin kukki juuri oikeaan aikaan. Lipunnosto laulun kera suoritettiin naapurimökin pihassa isolla joukolla. Juhannussunnuntaina piipahti sukulaisia mansikkakakkukahveilla. Kahvittelu oli puutarhassa(korona), sillä ilmat jatkuivat upeina.
Loppukuusta vanha aitta sai vihdoin samanlaisen peltikaton kuin mökissäkin on. Intoa ei riittänyt sisätilojen purkuun, mutta ehkä tänä kesänä...aika näyttää.
Ensimmäinen kunnon sade saatiin kesäkuun viimeisenä päivänä ja jälki oli sen näköistä:(
Heinäkuu alkoi Ruovedellä tervahaudan sytytyksellä. Noitakäräjiä juhlittiin poikkeuksellisesti kauniissa Pyynikkälän miljöössä. Niitä on juhlittu jo 50 vuoden ajan, mutta tervahautaa poltettiin ensimmäisen kerran. Se onnistui niin hyvin, että uusi perinne kuulemma jatkuu tulevana kesänäkin..
Pyynikkilän kesäteatterissa esitettiin Heikki Itäsen käsikirjoittama näytelmä "Turvaväli". Oli ihan hauska, kuten kesäteatteriesitys yleensä on. Sitä tervaa muuten saatiin tiputettua yli 200 litraa. Meilläkin on yksi purkki jemmassa.
Satoa lavoista saatiin jo kesäkuussa, retiisiä, salaattia, kesäkurpitsaa ym. Ensimmäiset mustikat poimin kuun puolessa välissä. Mustikkasato oli kyllä runsas ja mustikkapiirakkaa syötiin usein. Porkkanapenkkiä harvensin ja ihan mukavan kokoisia olivat nuokin porkkanat. Meen koira Muru on ihan hulluna porkkanoihin. Hyvä,ettei itse nostele niitä maasta. Perunat ovat toinen herkku. Niitä kaivaa, kun silmä välttää.
Sipuli yllätti oudosti. Istutin normaalia sipulia, mutta melkein kaikki sipulit tekivät kaksi pientä sipulia, jotka olivat alapäästä yhdessä. Ihan outoa!
Lehtikaalia kasvoi monessa lavassa ja se kyllä yllätti kasvullaan. Tänä vuonna ei edes kirvat häirinneet. Vieläkin olen hakenut vihreitä lehtiä lumen alta. Perunoita istutin maahan ja muutamaan ämpäriin. Saatu perunamäärä ei ollut niin hyvä kuin monena muuna vuonna. Johtui ehkä kuivuudesta. Kaivovettä ei siihen raaskinnut käytää ja sadetta ei saatu.
Alkukuusta pojan perhe piipahti mökillä ja puolison tyttären pikkupojat olivat jopa pariin otteeseen. Pienempi heistä melkein kolmivuotias, oli innokas mustikan poimija:) Kuun vaihteessa äitni sai viikon vapautuksen omaishoitajuudesta isän päästessä viikoksi sijaishoitoon. Korona-aika on vaikeuttanut näiden ansaittujen vapaiden pitoa, vaikka niitä pitäisi olla 3vuorokautta kalenterikuukautta kohden. Äitkin täyttää tänä vuonna 90 ja on jo toiminut monta vuotta isän omaishoitajana 24/7. Pieni vapaa arjesta tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Äitini ja poikani kesällä 2020
Mitäkö elokuusta kertoisin, silloin oli vihdoin aika vaan olla nauttia. Nauttia valmistuvasta sadosta, pihan ja luonnon kauneudesta sekä kukista, kalastella tyynellä järvellä ilta-auringon lämmössä, lillua kumipatjalla ja katsella ylilenteleviä lokkeja ja tiiroja.Maata riippukeinussa ja tuijotella taivaan sineä. Soudella kalliosaareen uintiretkelle. Ihailla ohi lipuvaa vanhaa höyrylaivaa: Tarjannetta. Tehdä pitkiä metsälenkkejä koirulin kanssa. Käydä mustikassa ja pelätä karhuja! Istua puolison kanssa puutarhassa lämpiminä pimenevinä iltoina kynttilän valossa viinilasillisella. Aivan mahtavaa.
Puolen kuun paikkeila teimme pienen visiitin sukulaisten kanssa Juupajoen rotkoon, joka on n. 30 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue. Kun parkkipaikalta lasketaan portaat alas, on kuin olisi tullut toiseen maailmaan. Paikka sopii hyvin lapsillekin. Siellä on ihania peikkoja ja satuolentoja.
Rotkosta noustaan suoraan Koskenjalan kenkä ja nahkamuseoon sekä galleriaan. Suomen ensimmäinen teollinen kenkätehdas aloitti Korkeakoskella kosken
partaalla vuonna 1897. Tien toisella puolella on itse entinen Korkeakosken kenkätehdas nykyisin Walleniuksen Wapriikki. Aivan ihana paikka. Siellä on taidenäyttelyitä ja kaunis kahvila. Juhlatilaa voi myös vuokrata.
Elokuun lopussa olin kotona ja puoliso mökillä. Rapsutin ja maalasin ikkunan karmeja ja pokia. Keittiön ja olkkarin isot ikkunat ovat etelään ja aurinko on vuosien saatossa haalistanut maalipinnan ja kun inspis iskee, on pantava hösseliksi:) No enhän, mä kaikkia saanut valmiiksi, kun muutin vähän alkuperäisiä värejä ja nyt on koko talon ikkunat maalattava! Tietää ainakin, mitä tulevana kesänä tekee.
Yhdessä uudistimme vielä terassin huonoksi mennen lattian ja kaiteet. Senkin käsittely jatkuu ensi kesänä.
Kuun lopussa oli sukulaisnuorten pienimuotoiset häät, joissa korona oli hyvin huomioitu.
Koko kesä meni ulkosalla, eikä uutisia paljon kuunneltu. Digilehteä luettiin aamuisin, mutta siellä ei oikein muusta kirjoitettu kuin Koronasta ja sitä oli kuultu ja luettu jo tarpeeksi.
Nyt on tullut niin pitkästi tarinaa, että on parempi kertoa loppuvuodesta ihan erikseen. Toivottavasti joku jaksaa lukea loppuun:) Kirjoitusvirheitä voi olla, kun näppäimistö ei aina tottele kunnolla:)
Terveisiä kaikille ♥
Hanne
